Salaisuus

Pyydän teitä,
lukekaa Aale Tynnin Rohdinmekkoballadi,
niin kerron sen jälkeen tarinan,
jonka nimenä voisi olla äitiysmekkoballadi
ja joka voisi alkaa:
Ja äitiysmekko yllään oli vaimosella,
joka tuli klinikkaan synnyttämään
yhdeksättä lastaan.
Hän tuli kaukaa järvien ja metsien takaa
ja oli niitä, jotka tulevat taas ja taas.

Vaikka siellä sipistiin ja supistiin,
hän käveli rohkeasti kuninkaan luo
ja sopeutui hovitapoihin.
Mutta kun häneltä kysyttiin yhä uudestaan:
Mitenkä te luulette jaksavanne?
Ettekö yhtään ajattele?
Montako te vielä aiotte?
Eikö nyt oltais järkeviä?
hän vaikeni
aivan kuin olisi ajatellut:
Ei, kuningas, et kaikkea tiedä.

Näin hänen katsovan miehensä
ja kahdeksan lapsensa kuvaa
ja hymyilevän.
Ja hän halusi pian takaisin maahansa,
missä hän voi vapaasti itkeä ja nauraa
ja missä on kevyt kulkea.

Kuulin hänen laulavan sille yhdeksännelle
vanhasta kehtolaulusta:
"Taivahast'on lapsi tullut, taivahan tulen kisoista,
Luojan lemmen leikinnöistä, ei vahingon valkeoista"

Hän kiitti ja lähti  kääröineen omaan maahansa.
Minä näin hänen kulkevan äitiysmekossaan
ja tiesin hänen unohtavan neuvot kuninkaan.
Minä ikkunasta katsoin ja kauan vaikenin
ja sanoja kehtolaulun minä hiljaa muistelin.

-Pirkko Liisa Linjama

Jostain puskista, ihan yllättäen.
Meille tulee kevät vauva.
Minä kun ihmettelin loppukesän korkeita sykkeitä ja väsymystä.
Se olikin vauva.
Jo pitkälle kasvanut ja kehittynyt.
Minussa.
Aikamoista.
Kyllähän minä tiedän miten niitä lapsia tulee. Jotenkin vain ajattelin että ei meille enää tule, oli niin pitkä väli edelliseen. Tai no,  kaksi vuotta. Ei se ole pitkä mutta meille se väli on pitkä. 2v4kk tulee ikäeroa. Hassua!
Huhtikuussa meitä on sitten minun ja mieheni lisäksi kahdeksan.
Se on paljon se.
Ihanan paljon.

Blogohiljaisuus on johtunut ihan vain rikkinäisestä puhelimesta ja kamersttomasta sijaispuhelimesta. IPhone ei tullut kuntoon joten hain toisen. En yhtä hyvää mutta paremman kuin tuo väliaikainen. Nyt tuli raja kun siinä lakkasi whatsapp toimimasta.

Täällä ollaan taas. Bloggaamassa.

Ihan niinku ohitin!

Tänään kävin testaamassa kymmenen kilometrin jouksua ihan juoksutapahtumassa.  Kaverina mulla oli taas mukana Jenni.  Juostiin 10kilometrin kierros Vaasan lähellä Stundarsissa, puitteet oli mahtavat vaikka vettä tuli kuin Esterin sieltä.

Pukeutuminen +15asteeseen ja jäätävään tihkusateeseen oli itsessään jo niin mielenkiintoista että äitinikin tämän shown nähdessään alkoi muistella teinivuosiani. Päädyin pitkiin trikoisiin (en edes omista täyspitkiä lyhyempiä) ja tekniseen paitaan.  Mukaan pakkasin just in case myös Socin teknisen takin ja toki vaihtovaatteet vaikka matkaa kotiin oli vain 30km.

Alkuun jännitti että olenko lähdössä vähän liian rennosti, henkseleitä paukutellen, matkaan.  Huomasin ajattelevani matkaa vain kymppinä. Matkaa tulee kunnioittaa jos mielii sen selvittää.

Joka tapauksessa jokin oli mennyt nappiin sillä tavoite aloitettiin hyvin jq sain itselleni ajan jonka jopa voin ihan tunnustaa! Täten kerrottakoon että tämän hetkinen ennätykseni 10km on 1.07.29 . Ja hauskintahan tässä oli se että nyt otettiin niitä selkiä, eli ohiteltiin kuulkaas kuusi juoksijaa. Se on hyvin se. Kerta se on ensimmäinenkin ja oi voi että se tuntui hyvältä!

Ps. Ostin sitten itselleni maantiepyörän ja voin kertoa että olwn koukussa. Ensimmäisellä viikolla kilometrejä tuli 160, tämän viikon on sadellut niin vähän iisimmin olen ottanut.

Yksi yö vielä!

Loma, se on ihan just täällä. Ihan jo huutelee oven takaa että on pian meillä. Loma! 2.5kk pelkkää aurinkoa ja hyvää mieltä, stressittömyyttä ja naurua! 

No, ehkei se ole ihan noin ihanaa mutta kyllä kuulkaa tulee tarpeeseen! 

Vaikka mä olen kotiäiti niin kyllä on juhlaa kun noilta isoilta loppuu koulu ja ne jää lomalle. 

Aamuista poistuu ainakin nämä 

-herää jo, myöhästyt pian! (x3695)

-HERÄÄ!!!(x32)

-no niin, älä tuo peittoa keittiöön

-älä ärsytä veljeä/siskoa

-älä katso sen päälle!

-ai miten niin ei ole mitää syötävää?

-älä puhu niin lujaa ettei pienet herää(x28484930)

-myöhästyt pian

-miten niin et jaksa polkea? 

-en kyllä vie!

-se pääsee taksilla niinku sinäkin pääsit kaksi ekaa vuotta!

-ai uintia/eväsretki/pyöräretki?Missä sun uikkarit/eväät/kypärä on?

-heippa!

-älä tuu kengillä sisälle!

-hei sun reppu jäi! 

-heippa!

-ai vessaan? Joo, ei kengillä!!!

-heippa!!

Ja iltapäivistä nämä...

-Ootko jo tehny läksyt?

-ne läksyt?

-meneppäs tekemään ne läksyt!

-ei ennen kuin ne läksyt on tehty!

-LÄKSYT!!!

...

Mä oon pian niin lomalla! 

Me tullaan tekemään kaikkea ihanaa, ihan ilman aikatauluja. Lomalomaloma

Seinämaraton 2016, 1/2maraton

Pelipaikalla oltiin ajoissa. Ehdittiin nähdä maratoonareiden lähtö ja tehdä viimeiset suunnitelmat.
Lähtö tapahtui 2h maratoonareiden jälkeen. Meitä oli yllättävän iso joukko lähtijöitä pienessä tapahtumassa, samalla toki lähtivät 7km juoksijat ja me jotka ajateltiin viihtyä matkalla vähän pidempään. Otin paikalta kuvia ja soitin vielä kotiin, kerroin että jännittää. Kovasti kotona vaikutti olevan luottavainen kannustusjoukko <3

Oltiin päätetty pyrkiä aikaan 2.50 ja sekään ei ollut todellakaan selvää että siihen päästään. Yksi kierros oli 7km eli kierroksia mentiin siis kolme.
Ensimmäisen kierroksen meidän mukana juoksi myös ystäväni isosisko. Hän lähti juoksemaan 7kilometrin juoksua, ihan mieletön nainen! Viisi vuotta sitten hän sai synnytyksen jälkeen epilepsiakohtauksen joka halvaannutti toisen puolen kokonaan ja nyt hän oli meidän kanssa juoksemassa, ajatelkaa!

Eka kierros meni superkevyesti, ystäväni kanssa puhuttiin paljon ja osaltamme yritettiin pitää tämä sisko meiningissä mukana. 3.5kilometrin kohdalla nappasin lasin vettä ja matka jatkui. Sää oli ihana! Aurinko välillä pilkisti pilvien välistä ja välillä kävi kevyt tuuli. Veikkaisin lämpötilaksi +20, ihan kiva kun ei ollut liian kuuma!
Kierros tuli täyteen, viimeisen sadan metrin kohdalla me lähdettiin uudelle kierrokselle ja sisko juoksi maaliin, taputettiin ja kannustettiin. Tässä vaiheessa otettiin taas juomat, lasi urkkajuomaa ja lasi vettä.
Toinenkin kierros sujui hyvin, mä en kestä miten ihania toi maratonväki on! Aivan ihanan kannustavaa ja tsemppaavaa! Ihania! 

10.5km kohdalla oli taas piste, urheilujuomaa ja vettä taas, olo oli edelleen hyvä ja kevyt. Luottavainen. Juttu luisti, aurinko paistoi ja kevyt askel vaan rullasi eteenpäin. Taisin ihan ääneen sanoa että menee kevyesti, pelottavan kevyesti.

14kilometriä tuli täyteen, kaverin isä kysäisi voinut maalialueella samalla kun hörpittiin juomapisteeltä juomia. Taisin heittää että että ei oloja, joten vointi on ollut edelleen hyvä.

Viimeiselle kierrokselle lähdettiin luottavaisina, oltiin pari minuuttia pelattu aikaa sisään just in case, tiedettiin ja puhuttiinkin viimeisestä kierroksesta mentaalikierroksena. Jossain vaiheessa askel alkoi painaa, ehkä jossain 17kilometrin kohdalla? Kauhea jano ja tuntui ikuisuudelta päästä juomapisteelle joka oli 500'metrin päässä! Tuli se sieltä, naiset kysyi että joko ollaan kohta maalissa ja mikä fiilis? Kerroin että nyt enää viimeiset 3.5km ja ollaan jo pisteessä "ei enää ikinä". Seuraava kilometri oli tus-kaa! Mulla alkoi nestehukka oireet vaivata; oksetti ja oli kylmä. Sanoja ei enää vaihdettu, nyt vaan painettiin eteenpäin. Mietin mielessäni jäljellä olevaa matkaa ja vertasin sitä omaan kotilenkkiin että missä kohtaa sitä oltaisiin nyt jos sillä lenkillä olis. Iho oli kananlihalla ja kokoajan järkyttävä jano, nihkeä hiki ja alkoi ehkä vähän heikottaa. Puhuttiin että ei ainakaan täysmatkaa ikinä.
Viimeinen kilometri tuntui ikuisuudelta, stadioni näkyi ja kuului mutta ei tuntunut lähestyvän ikinä.

Taidettiin luvata että nyt vaan vedetään maaliin ja sitten kunnon palauttelut.
Stadionille saavuttiin ja mulla taas nousi kyyneleet silmiin. Kuului taputusta ja jostain kummasta viimeiselle sadalle metrolle löytyi vielä joku hullu loppukiri.
Ihan hullua! Me tehtiin se! Voittajia! Aika oli 2.50 eli aika hyvin laskettu vauhti!

Maalissa monta lasillista mehua naamaan, istumaan ja puhelua kotiin. Olo oli yllättävän hyvä, pientä heikotusta ja juoma tuntui ikävältä mahassa.
Jätettiin nälän ja olon takia palauttelut väliin ja suunnattiin makuunin kautta syömään. Kanapastaa ja kotikaljaa ja olo alkoi kohentua.

Kotona odotti lapset ja mies, lämmin ulkosauna ja mulle oli tehty ihan oma vihta! Illasta join paljon vettä ja söin yksin kaikki irtokarkit ihan hyvällä omalltunnolla. Iltapalaksi vielä kaurapuuro raejuustolla ja menin nukkumaan.
Yö olikin sitten täynnä oloja, palelti ja seuraavassa hetkessä hikosin märkänä. Pian taas palelin.
Aamulla olo oli jo normaali, tämä päivä on menty pitkillä päikkäreillä ja kävin vähän palauttelemassa kävellen koiran kanssa. Ruokahalua ei oikein ole mutta olen yrittänyt syödä.
Se eienääikinä muuttui jo yhdeksi polkujuoksukympiksi, syksyn puolikkaaksi ja jossain vaiheessa kesää ajateltiin juosta ihan aikaa vastaan kymppi.

Olo on ihan mieletön! Mä tein sen, ei askeltakaan kävelyä kuten ekalla kerralla. Ihan rehellisesti juoksin hitaasti koko matkan! Olo on niin loistava, voittajaolo!

Valmistautuminen puolimaratonille

Tässäkin asiassa on ainakin kahta koulukuntaa. Toisten mielestä puolikkaalle ei tarvitse sen kummemmin valmistautua , toiset (minä myös) taas ovat sitä mieltä että valmistautuminen on järkevää. 

Mä en tiedä onko näillä mun valmistumiselle fyysistä merkitystä mutta selkeä vaikutus sillä on omaan mentaalipuoleen.

 

Juoksu on lauantaina. Ma-ke treenasin normaalisti (pl raskaat jalkatreenit) torstaina pidin vapaan, tänään perjantaina käyn tekemässä kevyen kävelylenkin.

Keskiviikkoon asti söin normaalisti, torstaina siirryin plussakaloreille. Lisäsin ruokavalioon hieman lisää riisiä, otin välipalaksi banaanin ja jälkkäriksi hedelmiä, join pari lasia maitoa päivässä. Vettä juon normaalistikin sen 2.5-3l/pv joten siihen ei tarvinnut satsata.

Perjantaina aamupalalla söin vähän ennemmän puuroa kuin normaalisti, laitoin vähän enemmän raejuustoa, lasi maitoa. Lounaalla kalakeittoa, kurkkua ja jälkkäriksi appelsiini. Vähän päikkäreitä ja lepoa. Välipalalla kahvia, rahkaa mustikoilla ja banaanilla, pari riisikakkua salaatilla ja juustolla.  Protskupatukka kaupassa nälkään. Päivällisellä ranskalaisia ja nakkeja, vihanneksia. Pari irtokarkkia. Iltapalana Alku-puuroa.

Plussakaloreille siirtyminen pariksipäiväksi on aika helppoa ja niiden lisääminen yllättävän simppeliä. Sisällöllä kuitenkin on väliä; 2riviä valkosuklaata tuo saman määrän kaloreita kuin esimerkiksi 2purkkia maitorahkaa tai kolme keskikokoista appelsiinia. 

Syöminen on ehkä parasta ikinä joten mä sijoitan mun plussat viisaasti niin että saan syödä mahdollisimman 

paljon, heh. Toki tuolla oli ne kahdeksan irtokarkkia jotka oli vähän sellainen turha mutta tulipa nekin nyt maistettua. 

Valmistautuminen kruunattiin kävely/hölkkä lenkillä koirien kanssa metsässä, nyt vain painellaan sänkyyn ja toivotaan pikaista unta.

Ps. Mähän onnistuin sitten melkein mokaamaan tämän osallistumisen. Ajattelin että just in case etsin maratonmaksun kuitin. No enpä löytänyt. Tajusin että olen ilmoittautunut mutta en maksanut tapahtumaa, hienoa Sanna!

Onneksi, onneksi sivuilta löytyi yhteystiedot ja itkukurkussa kerroin mitä on tapahtunut. (Ennakkoilmoittautuminen päättyi 4.5, huomenna olis vielä voinut ilmoittautua uudestaan mutta paikalla piti olla jo 11.00 kun puolikkaan startti on 14.00). Puhelimessa mukava mies kertoi ettei ole mittään hätää, maksele nyt ja ota kuitti mukaan. 

Ihanaa! 

Revanssin aika.

Mulla on tuolla varmaan kaksikymmentä blogipostausta valmiina joista puuttuu vain kuvat. Tämänkin tekstin olen kirjoittanut ensimmäisen kerran kaksi viikkoa sitten, kirjoitan nyt uudestaan ja lisään kuvia Jotka eivät aiheeseen kuulu. Anteeksi.

Kolme yötä. Kolme yötä puolimaratonin revanssiin. 

Alunperin ajatuksena oli "sitten ens vuonna" juosta tavoitteellisesti parempi aika. No, se ens vuosi tulikin yllättävän nopeasti ja tässä välissä oli pari muuttujaa kuten esimerkiksi talvi, liukkaus ja motivaatiopula. 

Tavoitetta siis täytyi muuttaa ja se muuttui nyt sellaiseksi että lähdetään tekemään sitä kuuluisaa omaa juoksua, pyritään pääsemään maaliin paremmassa voinnissa kuin viimeksi ja mielellään alle kolmeen tuntiin. 

Syksyllä oli puhetta lähteä sitten taas Tampereelle tekemään oikeasti kunnon revanssi, aikatavoitteineen. Niin ja kesällä lähdetään tekemään hyvää aikaa kympille.

Jossain välissä tähän puolikkaaseen oli aikaa kolme kuukautta. Silloin mä kovasti suunnittelin kuinka ensi viikolla aloitan tavoitteellisen lenkkeilyn. Kuten arvata saattaa sitä ensiviikkoa ei tullut koskaan. Piti ottaa käyttöön plan B ja tehdä testijuoksu kaksi viikkoa ennen h-hetkeä. Kävin kokeilemassa jaksaisiko sitä hölkötellen 11kilometriä.  No jaksoihan sitä! Tokikaan tuo 11kilometriä ei ole sama kuin 21.1km, mutta antoi toivoa kuitenkin. 

Vauhti ei ollut vieläkään päätä huimaava MUTTA edistystä on talven aikana tapahtunut, vaikka lenkit on olleet 4-7km max kaksi kertaa

 viikossa. Tokihan tässä talven aikana on tullut tehtyä kaikenlaista liikuntaa 5-6krt/vko ja painokin on tippunut 21kiloa. 

Vielä syksyllä mukavalla vauhdilla juostuun kymppiin meni  pääsääntöisesti 1.30h. Nyt kun testasin tuon pidemmän lenkin niin kymppi meni aikaan 1.19 ja edelleen mentiin mukavalla vauhdilla.

Tein maanantaina myös yhden virhearvioinnin. Ihan vain muistutuksena itselleni kirjoitan että tuon toisen puoliskon kanssa juostu hidasvauhtinen pk-lenkki ei välttämättä ole sama kuin yksin juostu hidasvauhtinen pk-lenkki. 

Silloin kun mies harppasi yhden juoksuaskeleen minä otin kolme. Tälläinen persjalkainen, venyttäen 161cm pitkä hukkapätkä ei vastaa samaa kuin 182cm jänis. Tultiin 5kilometrin lenkki 7minuuttia nopeammin kuin olen ikinä yksin tullut. Seitsemän minuuttia on oikeasti paljon noin lyhyelle matkalle ja vertaan tässä omaa edellistä parasta aikaani.

Maanantaina luovuin pk-lenkin ajatuksesta ensimmäisen viiden metrin jälkeen, keskisyke oli kevyt 172 ja max 185. Olipa lenkki! Mutta tiedänpä nyt kenet pyydän mukaani seuraavalle vauhtikestävyyslenkille, ainakin vauhti on taattu.

Revanssista sitten sunnuntaina, saa nähdä miten akan käy.

Mää haluun patikoimaan!

Haaveilen aika monesta asiasta. Jos nyt jätän tästä pois ne perusasiat joista moni haaveilee, kuten esimerkiksi kesämökistä,   Terveydestä, rahasta, etelänmatkasta ja päiväunista.

Mä haluan patikoimaan!

Mä haaveilen parin päivän patikointiretkestä. Sellaisesta että pakkaisin rinkkaani makuupussin, evästä, taskulampun ja ensiaputarvikkeita. Ottaisin miehen mukaan. Maisemien pitäisi olla kivat ja retken sellaisen ympyrä jossa kuljettaisiin pisteestä A pisteeseen B ja C ja palattaisiin pisteeseen A. 

Ei ihan kotikonnuilla vaan jossain 100-300km päässä. 

Sellainen tekemisen meininki ja reitillä pitäisi olla joku lato/laavu jossa voi yöpyä ja laittaa ruokaa. 

Me lähdettäis aamulla ajamaan ja oltais iltapäivällä pelipaikalla. Otettais takapenkiltä rinkat ja vielä tarkistettaisiin  että kaikki on mukana. Paljonkohan vettä pitäisi olla tuollaiselle 3päivän reissulle? Miten ne pakataan ettei käy liian raskaaksi? 

Kiristettäisiin rinkan hihnat ja lähdettäis kävelemään. Olis vähän lämmin ja kivat pitkospuut ja polut. Kiviä. 

Kenkä ehkä vähän hiertäisi ja laitettais laastaria. Pysähdyttäis keittämään laavulle ruokaa ja laitettais pannukahvit. 

Linnut laulaisi ja aurinko paistaisi. Olis vähän hyttysiä muttei liikaa. Oksat narahtelisi jalkojen alla, nenässä tuoksuisi sammal. Jossain vois ehkä kohista vähän koski tai puro solista. 

Löydettäisiin hyvä yöpymispaikka ja otettais iltapalan ja pannukahvin lisäksi vähän fazerin sinistä ja istuttaisi vierekkäin. Kuunneltaisiin ääniä ja hihiteltäis ku pikkulapset. 

Syötäisiin vähän lisää suklaata ja pussattais.

 

Oltais niinku tiimi, patikkatiimi. 

Riisuttais yöpuulle, hoidettais vähän jalkoja päivän kävelyltä ja käytäis nukkumaan. Puhuttais vähän lapsista, menneistä ja tästä päivästä. Huomisestakin. Kerrottais kuinka kivaa meillä on, kuinka kannatti lähteä. 

Patikointia vielä päivä ja nukuttais toinenkin yö. Palattaisiin kotiin ja päätettäis että taas kyllä mennään!

Me toteutetaan tämä tässä tänä kesänä tai syksynä, siitä tulee niin kivaa! Me ollaan tuon miehen kanssa ihan huikea reissutiimi, nautitaan toistemme seurasta.

Vielä kun löytäis sen hyvän reitin!

Minä olen.

 Mä olen viimeaikoina tajunnut että musta ei ehkä ikinä tule sellaista jota voisi kutsua aikuiseksi. Vai miltä se aikuisuus tuntuu? Onko se sellaista että tietää toimivansa oikein ja voi olla varma että ainakin 95% omista päätöksistä on hyviä ja fiksuja ja ne loput 5% on ainakin just fine, ihan hyviä.

Mä olen tehnyt roppakaupalla päätöksiä jotka nyt ei ollutkaan niin järkeviä. Näin muutaman mainitakseni esimerkiksi hevosen ostaminen ja keittiön ihan hyvän lattian vaihtaminen mattamustaan laminaattiin jossa todellakin näkyy kaikki.

Mä olen sellainen hölösuu. Puhun ja puhun ja puhun. Nauran paljon. Enkä aina osaa olla ihan hiljaa. Joka asiaan on sanottava jotain, edes vähän. 

Aikuiset ei tee niin. Ne nauraa sellaista syvää röhö-naurua "heh heh" hyvän jutun päälle, sanoo "Aivan!" Siihen kun puhutaan järkeviä finanssikriisistä ja osaavat kertoa seuraavan 14vuorokauden sään ilmankosteusprosentteineen. 

Tänään ja eilenkin tajusin etten ole ihan täysin aikuinen vielä. Aloitin lukemaan anatomiantenttiin päivää ennen tenttiä . Paniikissa. Onnea on toki se että mulla on hyvä tekniikka oppimiseen mutta se on hieman aikaa vievä. Onnea tässä oli myös se että meidän opettaja oli niin aikuinen että se arvasi että me muut ei ehkä olla niin aikuisia, vaikka keski-ikä luokassa onkin yli 30 ja antoi meille läjän kysymyksiä valmiiksi joista osa tulee kokeeseen. 

Se mun tekniikka lukemiseen  on hyvä, jo lukiossa opittu mutta oikeasti todella hidas. 

-Ensin tiivistän kaikki paperille

-etsin paperilta vaikeat asiat ja tiivistän toiselle paperille.

-ne mitä en opi menee kolmannelle paperille

-ne mitä en opi neljännelle jne..

Toimii mutta hidasta!

Siinä vaiheessa kun tentti tuotiin eteen niin koko luokasta kuuluis syvä huokaus, helpottunut huokaus. Tentti oli ihan helppo ja tuntui että olisi lukenut ja stressannut ihan turhaan. Tässä vaiheessa aikuinen olisi tiedostanut että itseä vartenhan tässä opiskellaan. Niinpä niin. Aikuinen.

Uunikasvikset

Helppo tapa saada lapsetkin syömään kasviksia raasteen lisäksi jantämä ohje on niin simppeli että tätä löytyy meiltä aika usein. Tästä satsista tulee meidän perheelle (2aikuista 7lasta) mutta sen voi vaikka puolittaa niin on vähän sopivampi.

Munakoiso

Parsakaali

Porkkana

Bataatti

Kesäkurpitsa 

Öljyä 

Chiliä

Aromisuolaa 

Kuori bataatti,porkkana ja kesäkurpitsa, pilko kaikki ainekset suunnilleen samankokoisiksi paloiksi. Kokoa pilkotut kasvikset kulhoon ja lorauta päälle reippaasti (oliivi)öljyä. 

Pilko chili ihan pieneksi tai vaihtoehtoisesti käytä chilijauhetta, lisää joukkoon ja sekoittele taas. Sitten aromisuolaa tms ja sama homma, pieni sekoitus ja n1/2h jääkaapissa. 

Sitten kumotaan koko komeus joko ihan uunipellille tai vuokaan,kuten itse tykkään tehdä. 170astetta ja n.45minuuttia, kääntele välillä.

Helppoa, hyvää ja melko terveellistä! ❤️l

En mä ehi.

Kaikki tuntee Pirjo-Artturin. P-A tietää asioista paljon, P-A tietää kuinka hänen tulisi liikkua, syödä ja nukkua. P-An mielestä kaikilla muilla on enemmän aikaa kuin hänellä, kaikki muut mutta ei hän. En mä ehi, hän sanoo kun kysyt mikset sinäkin liiku kun haluaisit voida paremmin.

Mikset sitten syö terveellisemmin, jos tiedät että olosi siitä parantuisi? En mä ehi, hän vastaa.

Pirjo-Artturi nukkuu yössä neljätuntia ja päivällä hän nukkuu töiden päätteeksi tunnin päiväunet koska hän ei ehdi nukkua yöllä. 

Minussakin asuu Pirjo-Artturi. Minun Pirjo-Artturin ääni on viimeiaikoina ehkä hieman hiljentynyt mutta se on alannut löytämään joukostaan paljon kaltaisiaan. Itseasiassa minä tunnen hurjan monta Pirjo-Artturia joita huvittaisi ja kiinnostaisi mutta koska ruuhkavuodet nii ei ehi.

Minun Pirjo-Artturi hieman loukkaantui kun aloin liikkumaan. Se loukantui myös siitä kun aloin nukkumaan. Kaikista eniten P-A veti kuitenkin herneen nenäänsä siitä että aloin järkeistämään syömisiäni. Että yhtäkkiä minulla olikin aikaa tehdä aikaavievää terveellistä ruokaa ja vielä aikaa syödä sitä! Aikamoinen herneperse tuo ystävämme Pirjo-Artturi.

Olenkin yrittänyt sanoa omalla P-Alle ettei aina tarvitsekaan ehtiä, on ihan ok sanoa en mä ehi. Pirjo-Artturi tietääkin että aina se ehtiminen ei ole minusta kiinni ja hyvin nukuttuihin öihin vaikuttaa usein meidän perheen jälkikasvu.

Asioita on hyvä järjestää niin että ehtii ainakin joskus. Priorisoida. Jos asia on sinulle tärkeä niin sinä kyllä ehdit, ainakin välillä, edes kerran viikossa hyötyliikkua, raastamaan porkkanan ja nukkumaan hyvin. Tai ainakin yrittämään.

Välillä sitä huomaa keksivänsä syitä miksi tänään olisi hyvä päivä syödä mitä huvittaa. Älkää käsittäkö väärin, joskus se on ihan hyvä!

Itsestäni olen oppinut huomaamaan ruoalla/herkuilla palkitsemisen. Onko vähän näppärää siivota ensin reippaasti ja sitten ostaa pussillinen karkkia koska mä siivosin niin hyvin. Yleensä tähän on yhdistettävissä ruokailun epäsäännöllisyys ja tästä syystä mä pyrin syömään usein, 2-3tunnin välein. Pyrin siihen että joka aterialla on kohtuullisesti kaikkea; niin proteiiniä, hiilihydraattia kuin hyviä rasvoja. Himo herkkuihin ei iske niin helposti kun vatsa on jatkuvasti tyytyväinen. Vaikka Pirjo-Artturi yrittää usein kertoa, kuinka tänään(kin) olisi hyvä päivä vetää irtokarkkiöverit niin sitä ei kannata aina kuunnella, P-A on usein katkera sillä hän on niin kiireinen että hänelle ne irttarit sopii koska ei ehdi valmistamaan kunnollisia aterioita päivittäin. 

Itselleen pitää toki olla armollinen ja osata syödä myös ajattelematta mitä syö. Niitä karkkeja ja mättöruokaakin. Kohtuus kaikessa kuten sanotaan. Näille syömisellä on aikansa ja paikkansa mutta ei joka päivä. Ei ehkä edes jokatoinen.

Liikkumattomuus morkkis

Tuleeko teille koskaan morkkista siitä ettei ole päässyt liikkumaan? Minulle tulee.

Mä olen tavallaan kalenterin orja, suunnittelen yleensä maanantaina mitä kaikkea viikon aikana pitäisi ehtiä tekemään. 

En välttämättä kirjaa niitä ylös vaan ne pysyy minun pääni sisällä.

Tälle viikolle suunnittelin esimerkiksi

12kilometrin juoksun, jalka-,käsi-,keskivartalontreenin,kahvakuulailun,kävelylenkin ja vapaapäivän. Tähän mennessä olen tehnyt kaiken muun paitsi vapaapäivän ja kahvakuulailun.

Joskus on viikkoja jolloin suunnitelmat ei pidä. Harvemmin kyse on jaksamisesta vaan siitä ettei harjoittelulle löydä aikaa. Mies tekee  pitkää työpäivää ja kun kotona on pieniä lapsia niin ihan heti en ala pienimpien kanssa heiluttelemaan isoja painoja kotona. Usein teen jumpan päivöuniaikaan ja valitettavan usein pinkaisen lenkille vasta 21.00. Joskus iltamyöhällä on vielä monia juttuja tekemättä (pyykit,tiskit jne..) ja homma jää.

Mitä tapahtuu silloin kun liikunta jää?

Kaikki on ihan hyvin jos en ole sillä viikolla pitänyt vielä vapaapäivää, pidän sen vapaan nyt. No big deal siis.

Mutta jos sillä viikolla on ollut jo vapaapäivä tai jopa kaksi niin se alkaa kalvamaan. 

Kuvittelen ja näen peilistä miten turvotusta (muka!) on koko kehossa ja ne olemattomat lihakset surkastuvat silmissä. Olemus on jotenkin plösö ja päässä kalvaa kuinka kaikki tehty työ on kadonnut kuin tuhka tuuleen. 

Mietin millä korvaisin tämänkin menetetyn liikkumattomuuden ja vahingossa saatan huomata steppaavani jaloillani paikallaan.

Sairasta sanon minä.

Mieli on edelleen siis hukassa. Sen kanssa on tekeminen, varmaan pitkäkin. Peilistä ei vielä katso se minä jonka sieltä pitäisi katsoa, minä näen väärin.

Se että tiedostan tämän on jo askel oikeaan suuntaan, askel terveempään liikkumiseen. Askel kohti sitä liikunnallista minää joka osaa tehdä ja olla tekemättä kokematta siitä syyllisyyttä.

Kohti sitä siis.

Leuanveto

Eräänä päivänä päätin opetella vetämään leukoja. Se on laji jota en koskaan ole osannut.

Kuvittelin ettei se ole sujunut siksi että mulla on ollut liikaa painoa kunnes tajusin että se ei ole sujunut koska mulla ei ole ollut tarpeeksi voimaa EIKÄ oikeaa tekniikkaa. 

Joten tuumasta toimeen!

Pikainen googlaus kertoi että tämänkin taidon voi oppia, esimerkiksi Täällä hyvä linkki aiheesta.

Aloitin harjoittelun roikkumisella. Koska olen malttamaton tein samalla harjoituksia alastulon kanssa eli nostin itseni yläasennossa tuolin avulla->jalat irti tuolista ja hidas alastulo ja toistelin niin monta kertaa kuin jaksoin. Eli en kovin montaa :D

Viikon verran tein tätä päivittäin 2-10minuuttia ja viikolla kaksi kokeilin mitä tapahtuu kun kokeilee ihan oikeasti mitä osaan jo. 

No nousin vähän ylemmäs.

Jatkoin harjoittelua päivittäin ja aina tangon ohi kulkiessani kokeilin ihan ohimennen vetää leuan.

Neljä viikkoa ja päivä kunnes hupsista vaan! I did it! 

Ja kyllä se menee edelleenkin! Välillä on päiviä jolloin se onnistuu aamulla muttei illalla mutta 99.7% kerroista onnistuu.

Voittajaolo! Todellakin!

Yksin

Puolivuotta meni ja hurahti PTn kanssa ja nyt olen taas yksin. 

Puolivuotta oli hyvä aika, paljon parempi kuin aluksi suunniteltu 3kuukautta. Nyt puolenvälin jälkeen aivot on oikeassa moodissa, tätä tehdään nyt loppuelämää varten -ei kesää varten. 

Pt tuuppasi minut hyvään vauhtiin, kiloja karisi 17(!!!) ja kunto koheni huomattavasti. Punnerruksia meni aluksi 8kappaletta "naisten tyylillä" ja nyt "miesten tyylillä" menee 12. Jotain lihaserottuvuutta on jo havaittavissa. 

Juoksukuntokin on kasvanut kohisten! Ajatelkaa, ennen pk-lenkit meni 8.20-8.40min/km vauhdilla, nyt 7.20min/km taisi olla viimeisen pk-lenkin vauhti. Hidastahan se on edelleen mutta edistys on mielestäni hurja! Jostain kieroutuneesta päähänpistosta ollaan lähdössä ottamaan revanssi (ilman nestehukkaa ja hellettä, kiitos!) puolikkaalle nyt keväällä.

Olen myös aloittanut opiskelun, isona minusta tulee lähihoitaja. Viimeinen tavoite on Valmistua kätilöksi mutta tässä elämäntilanteessa ( 7lasta joista vanhin 10v) koen tämän opiskelun järkevänä. Meidän ryhmän opiskelu tapahtuu iltaisin, kaksi iltaa viikossa sekä joka toinen lauantai ollaan aamupäivä koulussa. Todella paljon etäopiskelua mikä sopii minulle. Juuri nyt ollaan syvällä anatomiassa ja fysiologiassa, mitokondriot, solulimat ja thoraxit pyörii mielessä.

Tässä tämä näin koosteena, nyt ahkeroidun tämänkin blogin kanssa, lupaan!

Mitä kuuluu?

Kiitos hyvää! Pt asiakkuutta on takana nyt          10viikkoa ja muutoksia on tapahtunut huimasti!

*5vkoa sitten paino oli -5kg, sen jälkeen en ole käynyt puntarilla

*keho on muokaantunut jo jonkin verran, selkäläskit on hävinneet ja olo on ryhdikäs

*kroppa ottaa treeniä vastaan ihan mielettömän hyvin; painoja on nostettu salilla aloituksesta 2-30kg liikkeestä riippuen.

*pk-juoksun keskinopeus on noussut melko paljon, itseasiassa kilometrivauhti on vähän yli minuutin nopeampi

* into tehdä on kova, liikkuminen on kivaa!

*maha on jatkuvasti täynnä, nälkää en näe. Syön samaa mitä muutkin meidän perheessä.

*kotitreenejä on 1-3krt/vko, salilla käyn 2krt/vko. Kotitreeneissä on usein mukana joukko pienempiä jumppaajia.

Pään kanssa on vielä työtä, paljon työtä! 

Tässä kuluneella viikolla tehtiin sellainen päivän reissu Helsinkiin ( 400<km suunta) ja annoin itselleni luvan vapaaseen syömiseen koska se on normaalia, tervettä ja sallittua kun sitä tekee silloin tällöin ja kohtuudella.

Aamupalaksi puuroa, lounaalla mäkkärissä salaatti, välipalana banaani ja skyr. Sitten repesi maailma: päivälliseksi ABCllä vuohenjuustobroileri jonka kanssa light kola ja paljon salaattia, autoon mukaan 120g irtokarkkia. Kotona iltapalaksi omena.  Tiedostan että tuo oli ihan fine  koska se oli se yksi kerta, yksi ylimääräinen päivä jolloin söin "ohi" enkä edes mitään mättö-övereitä, mutta silti!

Silti jostain hiipi itsesääliä korvaan kiljuva ankeuttaja joka huutaa,kuiskii,piikittelee mun korvaani kuinka lihava,ällöttävä Ja selkärangaton minä olen kun tuolla lailla söin ohi ja vielä ihan luvan kanssa!

Hyi minua, siinähän läski nyt jumppaan kun olet syönyt liikaa, kilot ei tipu ja perse leviää. Hyi sua!

Tästä, juuri tästä on päästävä eroon. Mieleni on. Vääristynyt ja sairas eikä se osaa ajatella ruokaa järkevästi, mieli joka näkee kaiken mustavalkoisena.

Miten tämä korjaantuu?

Miten meni noin omasta mielestä?

Tässä se nyt on, Tampere Maraton 2015, matkana puolimaraton.

Saavuttiin paikalle hyvissä ajoin ja ehdittiin vähän syödä välipalaa ja vaihtaa vaatteet. Käväistiin vessassa ja napattiin LähiTapiolan kojulta lahja ensijuoksijoille. Vähän yhdentoista jälkeen vietiin tavarat säilytykseen ja sen jälkeen sitä oikeastaan vasta alkoi ymmärtämään mihin sitä on päänsä pistänyt.

Aamulla sääennuste lupaili +18 mutta lämpötila oli tuossa vaiheessa yli +20. Laitoin lippiksen päähän ja täytin pullon hartsportilla. Lähtö tapahtui 12.00 ja vaikka sitä kuinka oli suunnitellut juoksevansa omaa vauhtia niin kyllä siinä vaan paineltiin ensimmäiset kilometrit jopa pari minuuttia lujempaa mitä olin suunnitellut.Tässä vaiheessa pisti silmään maratoonarit jotka pinkoivat meidän puolikkaankin juoksijoiden ohi sellaista vauhtia että olisin itse tipahtanut vauhdista jo sadan metrin kohdalla. HuH!

 Ensimmäiset kolme kilometriä meni hyvin, sitten alkoi hyytyä. Kehossa tapahtui jotain eikä se ollut selitettävissä ainoastan vauhdikkailla enmsikilometreillä.
 Olin niiin vihainen itselleni että olin lähtenyt liian lujaa, syke pomppi 180ssa ja hidastin vauhtia, omaa juoksua olin kuitenkin lähtenyt tekemään. Jopa oma hengitysrytmi tuntui olevan ihan sekaisin! Puhuminen oli ihan kummallista puuskuttamista ja koko kropasta oli voimat jossain hävikissä.
Aurinko porotti ihan mukavasti ja yritin kovasti juoda.
3km huollosta join vesilasillisen ja 7kilometrin kohdalla pysähdyin huoltopisteelle ottamaan urkkajuomaa ja vettä. 3-8km väli sisälsi yllättävän paljon ylämäkeä.
 Syke pysyi edelleen 180kohdalla ja kuumuus tuntui koko kropassa. Tajusin ettei näillä sykkeillä juosta koko matkaa joten vaihdoin kävelyyn siksi aikaa että sykkeet laskee 160>, sen jälkeen taas hölköteltiin eteenpäin. Sykkeet kiri hyvin nopeasti takaisin 180. Jossain 8km kohdilla tuli täysi stoppi. Kroppa teki lakon ja nojasin aitaan, siinä huilailin minuutin ja ajattelin mikä meni vikaan. Keskeyttäminen kummitteli mielessä sillä jo 10km kohdille pääsy tuntui tekevän tiukkaa. Kävelyksi taas ja parinsadan metrin jälkeen oli joku liikenteenohjaaja joka kehotti juomaan vettä, tsemppasi eteenpäin. Siinä vaihdoin taas juoksuksi ja seuraavalla huoltopisteellä täytin pulloni vedellä ja vedin pisteeltä vettä ja urkkajuomaa, yksi kupillinen päähän.

Jotenkin kummasti ensimmäinen kymppi saatiin täyteen, aikatavoitteet heitin romukoppaan tässä vaiheessa, tavoite oli enää päästä maaliin. Kaikki ahdisti, ärsytti lippis päässä ja joku järjestäjistä sen multa ottikin talteen ja vesipullokin tuotti ärsytystä. Hassuinta oli kun oltiin lähellä stadionia niin moni kannusti ja tsemppasi että "enää pari kilsaa maaliin" , kärki kun juoksi meidän ohi juuri ennen 9km kohtaa  :D
 Tasaisin sykkeet taas Sinne 160tienoille ja lyllersin eteen hitaasti mutta varmasti, se yleisön ja järjestäjien tsemppi oli ihan mieletöntä! joka huoltopisteeltä otin vettä ja täytin pulloni, pullosta matkalla suuhun ja päähän vettä. 18kilometriä kun olin mennyt annoin luvan itselleni vaihtaa kävelyyn kahdeksi minuutiksi, juoma hölskyi mahassa eikä siis jostain syystä imeytynyt. Kävelyn jälkeen juoksuksi, sykkeet pysyi 170kohdilla. Aikaa oli mennyt jo niin kauan että tiesin juoksevani ihan viimeisenä, maratoonarit toki teki vielä kanssani matkaa. Siinä vaiheessa kun tultiin stadionin lähelle alkoi kyyneleet nousta silmiin, stadionille kun tultiin niin taputukset oli valtavat ja se kannustus ! minä lyllersin minkä jaksoin, näin miehen maaliviivalla ja jostain sain voimaa juosta lujempaa.
MAALI! Minä tein sen! Vaikka kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan niin en antanut periksi, vaan pääsin perille. Maalissa mitali kaulaan, kävelin varjoon ja makasin maassa. Samalla tajusin että pitää päästä vessaan, kävelin paljain jaloin ja viileä maa tuntui ihanalta. Vessakäynnin jälkeen tuli ihan järkyttävän kylmä, lähdettiin maalihuoltoon syömään keittoa ja juomaan. Oma olo oli oikeasti heikko, yksi lusikallinen ja taas vessaan. Matkalla vessaan nousi oksennus ja oksensin lähimpään roskikseen, kylmyys oli ihan järkyttävä ja tajusin että pyörryttää. Makasin varjossa jalat seinää kohti hetken kunnes pääsin jatkamaan matkaa vessaan, jopa puhuminen oli hankalaa. Taas takaisin ruokapöytään, mehua meni laIllinen ja taas alkoi pyörryttää. Kipinkapin ulos oksentamaan ja sitten jalat pettikin alta. Seuraava havainto on siitä kun mies pitää jalkoja ylhäällä ja ea-väki tulee siihen, ne ihanat talutti minut ensiapuun vähän huilimaan ja ambulanssi kävi antamassa tunnin armonaikaa ennen tippaan laittoa. Ensiavussa makasin sängyllä ja pyrin juomaan pieniä määriä kerralla, sain lasillisen osmosalia ja olo alkoi kohenemaan, kylmyys jatkui mutta pysyin omin jaloin pystyssä. Mikälie oli kropassa mennyt sekaisin kun ei nesteet olleet imeytyneet. Lähdettiin autolle ja kohti ystävän kotia jossa kävin suihkussa, matkalla kotiin käytiiN pitsalla mutta olo oli edelleen niin heikko ettei syöminenkään oikein onnistunut, 1/4pitsasta meni alas, matkaevääksi hain kaupasta vähän kokista. Kotiin saavuttiin 22.00, join väkisin litran mehua, painuin sänkyyn. Nyt aamulla on jo nälkä ja olo alkaa olla normaali.

Aikaa meni yli puolituntia enemmän mitä piti. Mutta juostiinpa kumminkin.

Mitä jäi mieleen? Järjestelyt sujui hyvin ja kaikki ihmiset oli ihania! Yleisöä oli mukavasti matkan varrella ja reitti oli kaunis! Pari tuntia juoksun jälkeen oli olo ettei enää ikinä , mutta matkalla jo oli jotain puhetta Tahkon vuorjuoksusta, siellä oli kuulemma 12km matkatkin joka ei olisi niin paha rasti kuin tuo puolikas ;)

Jottei tämä olisi liian helppoa

Ettei tämä valmistautuminen lauantaille kävisi liian helpoksi niin lapsista 5/7 on tällä hetkellä jäätävässä räkätaudissa. Yritän itse kovasti ennaltaehkäistä omaa tautiani vetämällä ihan just in case vähän  (400%) ylimääräisiä vitamiineja, iltateeksi Buranaa ja finrexiniä ja pesemällä käsiä neuroottisesti sekä saippualla että käsidesillä.

Just in case.

Jos käyttäisin alkoholia nyt olisi ehkä sellaisen sisäisen puhdistumisen paikka. Tyydyin kuitenkin anopin neuvoon, joka oli taikajuoma suoraan kuuluisasta "ennenvanhasta": litra vettä johon ruokalusikallinen merisuolaa. 

En tiedä kuoliko pöpöt mutta maha ainakin puhdistui ;)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

H-hetki lähenee

H-hetki alkaa olla lähellä, yhdeksän yötä puolikkaaseen.

Mikä fiilis?

Kiitos, ihan hyvä fiilis. Usko siihen että maaliviiva ylitetään kolmentunnin hujakoilla ja maaliin päästään on luja.  

Mikä jännittää?

No vähän kaikki; ehditäänkö ajoissa paikalle, kramppaako jalat, osaanko juosta tarpeeksi hiljaa, mitä jos sattuu hellepäivä.. 

Miten olet valmistautunut?

Hyvin. Vielä tällä viikolla juoksen yhden hieman pidemmän lenkin (11-12km) hissukseen, käyn kävelyllä ja pyöräilemässä. Näiden lisäksi olen mennyt kovan 5km ja rauhallisen 7km ja pyöräillyt. Ensi viikko sisältää pari 30min hölkkää, vähän kävelyä ja pyöräilyä.

Oletko huoltanut kehoasi?

Tänään kävin toistamiseen hierottamassa jalkani. Ihanaa!

Vs relax ~ huvin vuoksi.

Käytiin tänään taas relaksilla lasten kanssa. Kolme jäi kotiin mummon hoiviin ja neljä lähti mukaan. Siinä uimakamppeita pakatessa ajattelin tehdä paikasta ihan oman bloggauksen sillä se on ihan mieletön! Vai onko jollain tiedossa jossain vastaava? Epäilen ;)

Vs.relax on siis yksityinen uima-/sauna-/oleskelutila, se sijaitsee vähässäkyrössä, n30kilometrin päässä Vaasasta ja 50km päässä seinäjoelta. Vs.relaxin voi varata kuka tahansa; yksin tai porukalla käyttöönsä näppärästi netin kautta tai puhelimella. Siis koko tila VAIN omaan käyttöön, ihan mieletöntä! Tässä tilassa on mahkuja vaikka mihin, työporukalla viettää tyky-päivää, urheilujoukkueen kanssa puida mennyttä/tulevaa peliä, perheen kanssa viettää laatuaikaa, tyttöjeniltaa, miesteniltaa, younameit-iltaa!

"Relaksilla" on siis kolme(3) saunaa

*10hengen sauna jossa on 42" telkkari( miettikääpä vaikka lätkän mm-kisat saunassa!)

*infrapunasauna

*3hengen sauna

Saunojen lisäksi sieltä löytyy lämmin uima-allas joka on 32m2. Uimiseen löytyy jos jonkinmoista kelluketta sekä monta vesijuoksuvyötä. Näin lapsiperheen näkökulmasta iso plussa takaperon uimarenkaista joissa haarojen välistä menee sellainen pala joten 2v:kin paineli menemään kuin parempikin uimari! 

Uima-altaaltakin löytyy telkkari, Pohjanmaalla kaikki ku on  suurta 

Niin telkkarikin on vaatimaton 60"(taas, miettikääpä vaikka niitä lätkän mm-kisoja!)

Lisäksi löytyy keittiö, meilläkin oli iltapala-kamat mukana. Tilaa ruokailulle on paljon, sillä paikasta löytyy keittiön lisäksi myös lämmin terassi ja ulos on juuri valmistunut myös ihana ulkoterassei!

Mahdollisuus on tilata ruokaa myös pitopalvelusta, tällöin kuitenkin minimitilaus on 10hengelle. Kahvinkeitin löytyy ja keittimen lisäksi on myös kahviautomaatti josta saa ehkä parasta automaattikahvia ikinä.

Paikka on täysin remontoitu vuosi sitten ja kaikki on ihanan uutta, raikasta, siistiä ja toimivaa.

Olen tykännyt paikasta ensinnäkin siksi että siellä sä olet juuri niiden kanssa joiden kanssa haluat olla. Paikka on vain teidän! Uimassakin voi rauhassa vähän lapsettaa ilman että tarvitsee miettiä mitä muut ajattelee. Hintakaan ei mielestäni ole paha, 35€/tunti. Me vietettiin tällä kertaa paikalla 4tuntia, vähempikin varmasti riittäisi mutta kuten naapurin pappa sanoo; asuulemista ei oo kiälletty!

Tai esim pe ilta 18-24.00 270€ , 10aikuista niin se on 27€/pää.

Polttarit, perhe, urheilujoukkue, työporukka, kaveriporukka, synttärit tai ihan vaan yksin.

Mahdollista on ostaa myös omia ladattavia kulkukortteja joka on käytettävissä silloin kun yksityisvarauksia ei ole (tarkista netistä) kymmenen kerran kortti aikuiselta 69,90 ja lapselta 49,90.

Samassa rakennuksessa on myös hieroja ,kosmetologi sekä jalkahoitaja jotka tekevät yhteistyötä vs.relaxin kanssa. Näihin on kuitenkin kulku erillisestä ovesta joten ei "häiritse" yksityisvarauksia. 

Ja tämä ei ole maksettu mainos, olen vain niin innoissani näin mahtavasta paikasta! 

Suosittelen lämpimästi!

www.vsrelax.fi

0458651125