En mä ehi.

Kaikki tuntee Pirjo-Artturin. P-A tietää asioista paljon, P-A tietää kuinka hänen tulisi liikkua, syödä ja nukkua. P-An mielestä kaikilla muilla on enemmän aikaa kuin hänellä, kaikki muut mutta ei hän. En mä ehi, hän sanoo kun kysyt mikset sinäkin liiku kun haluaisit voida paremmin.

Mikset sitten syö terveellisemmin, jos tiedät että olosi siitä parantuisi? En mä ehi, hän vastaa.

Pirjo-Artturi nukkuu yössä neljätuntia ja päivällä hän nukkuu töiden päätteeksi tunnin päiväunet koska hän ei ehdi nukkua yöllä. 

Minussakin asuu Pirjo-Artturi. Minun Pirjo-Artturin ääni on viimeiaikoina ehkä hieman hiljentynyt mutta se on alannut löytämään joukostaan paljon kaltaisiaan. Itseasiassa minä tunnen hurjan monta Pirjo-Artturia joita huvittaisi ja kiinnostaisi mutta koska ruuhkavuodet nii ei ehi.

Minun Pirjo-Artturi hieman loukkaantui kun aloin liikkumaan. Se loukantui myös siitä kun aloin nukkumaan. Kaikista eniten P-A veti kuitenkin herneen nenäänsä siitä että aloin järkeistämään syömisiäni. Että yhtäkkiä minulla olikin aikaa tehdä aikaavievää terveellistä ruokaa ja vielä aikaa syödä sitä! Aikamoinen herneperse tuo ystävämme Pirjo-Artturi.

Olenkin yrittänyt sanoa omalla P-Alle ettei aina tarvitsekaan ehtiä, on ihan ok sanoa en mä ehi. Pirjo-Artturi tietääkin että aina se ehtiminen ei ole minusta kiinni ja hyvin nukuttuihin öihin vaikuttaa usein meidän perheen jälkikasvu.

Asioita on hyvä järjestää niin että ehtii ainakin joskus. Priorisoida. Jos asia on sinulle tärkeä niin sinä kyllä ehdit, ainakin välillä, edes kerran viikossa hyötyliikkua, raastamaan porkkanan ja nukkumaan hyvin. Tai ainakin yrittämään.

Välillä sitä huomaa keksivänsä syitä miksi tänään olisi hyvä päivä syödä mitä huvittaa. Älkää käsittäkö väärin, joskus se on ihan hyvä!

Itsestäni olen oppinut huomaamaan ruoalla/herkuilla palkitsemisen. Onko vähän näppärää siivota ensin reippaasti ja sitten ostaa pussillinen karkkia koska mä siivosin niin hyvin. Yleensä tähän on yhdistettävissä ruokailun epäsäännöllisyys ja tästä syystä mä pyrin syömään usein, 2-3tunnin välein. Pyrin siihen että joka aterialla on kohtuullisesti kaikkea; niin proteiiniä, hiilihydraattia kuin hyviä rasvoja. Himo herkkuihin ei iske niin helposti kun vatsa on jatkuvasti tyytyväinen. Vaikka Pirjo-Artturi yrittää usein kertoa, kuinka tänään(kin) olisi hyvä päivä vetää irtokarkkiöverit niin sitä ei kannata aina kuunnella, P-A on usein katkera sillä hän on niin kiireinen että hänelle ne irttarit sopii koska ei ehdi valmistamaan kunnollisia aterioita päivittäin. 

Itselleen pitää toki olla armollinen ja osata syödä myös ajattelematta mitä syö. Niitä karkkeja ja mättöruokaakin. Kohtuus kaikessa kuten sanotaan. Näille syömisellä on aikansa ja paikkansa mutta ei joka päivä. Ei ehkä edes jokatoinen.