Näytetään tekstit, joissa on tunniste juoksu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juoksu. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. syyskuuta 2015

Miten meni noin omasta mielestä?

Tässä se nyt on, Tampere Maraton 2015, matkana puolimaraton.

Saavuttiin paikalle hyvissä ajoin ja ehdittiin vähän syödä välipalaa ja vaihtaa vaatteet. Käväistiin vessassa ja napattiin LähiTapiolan kojulta lahja ensijuoksijoille. Vähän yhdentoista jälkeen vietiin tavarat säilytykseen ja sen jälkeen sitä oikeastaan vasta alkoi ymmärtämään mihin sitä on päänsä pistänyt.

Aamulla sääennuste lupaili +18 mutta lämpötila oli tuossa vaiheessa yli +20. Laitoin lippiksen päähän ja täytin pullon hartsportilla. Lähtö tapahtui 12.00 ja vaikka sitä kuinka oli suunnitellut juoksevansa omaa vauhtia niin kyllä siinä vaan paineltiin ensimmäiset kilometrit jopa pari minuuttia lujempaa mitä olin suunnitellut.Tässä vaiheessa pisti silmään maratoonarit jotka pinkoivat meidän puolikkaankin juoksijoiden ohi sellaista vauhtia että olisin itse tipahtanut vauhdista jo sadan metrin kohdalla. HuH!

 Ensimmäiset kolme kilometriä meni hyvin, sitten alkoi hyytyä. Kehossa tapahtui jotain eikä se ollut selitettävissä ainoastan vauhdikkailla enmsikilometreillä.
 Olin niiin vihainen itselleni että olin lähtenyt liian lujaa, syke pomppi 180ssa ja hidastin vauhtia, omaa juoksua olin kuitenkin lähtenyt tekemään. Jopa oma hengitysrytmi tuntui olevan ihan sekaisin! Puhuminen oli ihan kummallista puuskuttamista ja koko kropasta oli voimat jossain hävikissä.
Aurinko porotti ihan mukavasti ja yritin kovasti juoda.
3km huollosta join vesilasillisen ja 7kilometrin kohdalla pysähdyin huoltopisteelle ottamaan urkkajuomaa ja vettä. 3-8km väli sisälsi yllättävän paljon ylämäkeä.
 Syke pysyi edelleen 180kohdalla ja kuumuus tuntui koko kropassa. Tajusin ettei näillä sykkeillä juosta koko matkaa joten vaihdoin kävelyyn siksi aikaa että sykkeet laskee 160>, sen jälkeen taas hölköteltiin eteenpäin. Sykkeet kiri hyvin nopeasti takaisin 180. Jossain 8km kohdilla tuli täysi stoppi. Kroppa teki lakon ja nojasin aitaan, siinä huilailin minuutin ja ajattelin mikä meni vikaan. Keskeyttäminen kummitteli mielessä sillä jo 10km kohdille pääsy tuntui tekevän tiukkaa. Kävelyksi taas ja parinsadan metrin jälkeen oli joku liikenteenohjaaja joka kehotti juomaan vettä, tsemppasi eteenpäin. Siinä vaihdoin taas juoksuksi ja seuraavalla huoltopisteellä täytin pulloni vedellä ja vedin pisteeltä vettä ja urkkajuomaa, yksi kupillinen päähän.

Jotenkin kummasti ensimmäinen kymppi saatiin täyteen, aikatavoitteet heitin romukoppaan tässä vaiheessa, tavoite oli enää päästä maaliin. Kaikki ahdisti, ärsytti lippis päässä ja joku järjestäjistä sen multa ottikin talteen ja vesipullokin tuotti ärsytystä. Hassuinta oli kun oltiin lähellä stadionia niin moni kannusti ja tsemppasi että "enää pari kilsaa maaliin" , kärki kun juoksi meidän ohi juuri ennen 9km kohtaa  :D
 Tasaisin sykkeet taas Sinne 160tienoille ja lyllersin eteen hitaasti mutta varmasti, se yleisön ja järjestäjien tsemppi oli ihan mieletöntä! joka huoltopisteeltä otin vettä ja täytin pulloni, pullosta matkalla suuhun ja päähän vettä. 18kilometriä kun olin mennyt annoin luvan itselleni vaihtaa kävelyyn kahdeksi minuutiksi, juoma hölskyi mahassa eikä siis jostain syystä imeytynyt. Kävelyn jälkeen juoksuksi, sykkeet pysyi 170kohdilla. Aikaa oli mennyt jo niin kauan että tiesin juoksevani ihan viimeisenä, maratoonarit toki teki vielä kanssani matkaa. Siinä vaiheessa kun tultiin stadionin lähelle alkoi kyyneleet nousta silmiin, stadionille kun tultiin niin taputukset oli valtavat ja se kannustus ! minä lyllersin minkä jaksoin, näin miehen maaliviivalla ja jostain sain voimaa juosta lujempaa.
MAALI! Minä tein sen! Vaikka kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan niin en antanut periksi, vaan pääsin perille. Maalissa mitali kaulaan, kävelin varjoon ja makasin maassa. Samalla tajusin että pitää päästä vessaan, kävelin paljain jaloin ja viileä maa tuntui ihanalta. Vessakäynnin jälkeen tuli ihan järkyttävän kylmä, lähdettiin maalihuoltoon syömään keittoa ja juomaan. Oma olo oli oikeasti heikko, yksi lusikallinen ja taas vessaan. Matkalla vessaan nousi oksennus ja oksensin lähimpään roskikseen, kylmyys oli ihan järkyttävä ja tajusin että pyörryttää. Makasin varjossa jalat seinää kohti hetken kunnes pääsin jatkamaan matkaa vessaan, jopa puhuminen oli hankalaa. Taas takaisin ruokapöytään, mehua meni laIllinen ja taas alkoi pyörryttää. Kipinkapin ulos oksentamaan ja sitten jalat pettikin alta. Seuraava havainto on siitä kun mies pitää jalkoja ylhäällä ja ea-väki tulee siihen, ne ihanat talutti minut ensiapuun vähän huilimaan ja ambulanssi kävi antamassa tunnin armonaikaa ennen tippaan laittoa. Ensiavussa makasin sängyllä ja pyrin juomaan pieniä määriä kerralla, sain lasillisen osmosalia ja olo alkoi kohenemaan, kylmyys jatkui mutta pysyin omin jaloin pystyssä. Mikälie oli kropassa mennyt sekaisin kun ei nesteet olleet imeytyneet. Lähdettiin autolle ja kohti ystävän kotia jossa kävin suihkussa, matkalla kotiin käytiiN pitsalla mutta olo oli edelleen niin heikko ettei syöminenkään oikein onnistunut, 1/4pitsasta meni alas, matkaevääksi hain kaupasta vähän kokista. Kotiin saavuttiin 22.00, join väkisin litran mehua, painuin sänkyyn. Nyt aamulla on jo nälkä ja olo alkaa olla normaali.


Aikaa meni yli puolituntia enemmän mitä piti. Mutta juostiinpa kumminkin.

Mitä jäi mieleen? Järjestelyt sujui hyvin ja kaikki ihmiset oli ihania! Yleisöä oli mukavasti matkan varrella ja reitti oli kaunis! Pari tuntia juoksun jälkeen oli olo ettei enää ikinä , mutta matkalla jo oli jotain puhetta Tahkon vuorjuoksusta, siellä oli kuulemma 12km matkatkin joka ei olisi niin paha rasti kuin tuo puolikas ;)

lauantai 1. elokuuta 2015

Juoksuähky


Se alkoi hiipiä varovasti. 

Joo, tänään vois koittaa mennä pururadalle vaikka ihan kävelemään.

Käviskö sitä tänään uimassa?

Ai lähdenkö pyöräilemään?

No ei, tänään pitää juosta Xmäärä kun huomenna on sitäjatätä ettei huomenna onnistu.

Juokseminen on edelleen kivaa ja onnistumiset kantaa eteenpäin. Kuitenkin takaraivossa kolkuttaa aika jolloin ei tarvitse orjallisesti juosta. Jolloin voi pinkaista sateeseen juoksemaan just sillä hetkellä hyvä määrä, eikä ole katastrofi jos tällä viikolla jättääkin sen juoksemisen yhteen lenkkiin ja ui sen edestä.

Enää neljä viikkoa ja sen jälkeen se oli hetkellisesti tässä. Neljä viikkoa ja sen jälkeen juoksen silloin kun huvittaa, miten huvittaa ja missä huvittaa. 
Nyt jo alkaa tuntemaan syyllisyyttä siitä kun joka ilta on jokin meno mihin lähden yksin. Juoksemaan, pyöräilemään, kiipeämään portaita.

Juoksemisen tavoitteellisuus ei ole syönyt iloa juoksusta mutta se on syönyt mieltä, spontaanisti ei juuri nyt lenkkeillä. Kaipaan lomaa niin paljon kuin lomaa voi kaivata kalenterin ääreltä. Liikkuisin varmasti ihan saman verran ilman pakkoakin mutta kaipaan vapautta.

Hulluinta tässä on se että tämä on vapaaehtoista. How crazy is that?
Jos antaisin jalkojen viedä ka mielen kertoa miten tänään liikkuisin? Tiedän että liikkuisin silti mutta miettisin jatkuvasti kuinka negatiivisesti tämä vaikuttaa tulevaan puolikkaaseen. 
Hullumpaa tässä on se että en ole tekemässä mitään maailman suurinta tulosta muille.
Olen tekemässä sitä itselleni, tavoitteena päästä maaliin ja mielellään siinä kolmen tunnin hujakoissa.
Erään illan porrasjuoksukaverina toimi perheen neiti. Jaksoi paremmin kuin minä!


maanantai 27. heinäkuuta 2015

Mitä sitä tulikaan tehtyä?

Maanantai on mahtava päivä palautella sunnuntain pitkistä joten se koostui pyöräilystä maltillisilla sykkeillä. N.45minuuttia rauhallisella temmolla, keskivauhdin ollessa 16km/h. Ihana ilta-aurinko ja pieni tuulenvire. Keskisyke 138, max 156
Ps. Onko kipeytyville persluille (siis niille luille mihin sattuu kun pyöräilee) tehtävissä mitään? Pitääkö ostaa pyöräilyhousut jotta helpottaa? Eka kerta ei satu mutta voi pojat kun hyppäät pyörän selkään toisen kerran viikon sisään niin tekisi mieli taitella kylpypyyhe penkille.

Tiistai
Aamulla tuntui että edessä olisi huilipäivä; kurkku tuntui vähän karhealta ja olo oli ehkä hieman heikko. Otinkin ennen aamukahvia panadol hotin ja vedin villasukat jalkaan kuin mies flunssassa konsanaan. Iltaa kohden olo parani ja päätinkin siirtää huilipäivän huomiselle ja lähdin urheilukentälle pyörällä tekemään 3km lyhyttä vk-treeniä. No, kentälle päästyäni huomasin että  siellä oli meneillään jonkin sortin futispeli joten jätin pyörän parkkiin ja lähdin asfaltille. Matkaa kertyi edestakaisin pyörällä 8km ja juoksua 3km. Pyöräily toimi hyvin alku- ja loppuveryttelynä, juoksu kulki hyvin ja keskivauhti oli 7.22min/km mikä oli mulle hyvä ja kovahko vauhti. Puolessa välissä pidin parinkymmenen sekunnin tauon jotta sain toista säärtä vähän venytettyä.


Keskiviikko
Huilipäivä, jotain pientä piti tehdä kuitenkin joten reippailin edestakaisin kauppaan pyörällä, 6km.

Torstai
Kokeilin rullaluistimia 14vuoden tauon jälkeen ja olihan se kokemus.
Hassu homma miten kuolematon sitä onkaan ollut silloin nuorempana! Tasapainon löytäminen oli haastavaa ja pienikin alamäki  sai paniikin aikaan. 45minuuttia menin pääasiassa harjoitellen tasapainoa, jarruttamista ja kaatumista ;) sykkeetkin nousi kuitenkin vähän joten lasketaan siis treeniksi tämäkin.


Perjantai
Tämä oli ihan huippukiva treeni! Kävin tekemässä sen ystäväni kanssa. Tämä kyseinen ystävä onkin harrastanut (pika)juoksua ihan pienestä saakka ja on pärjännytkin siinä ihan SM-tasolla saakka, eli voiko parempaa treeniseuraa ollakaan? Pyörällä kentälle ja vähän hölkkää, Lämmittelyn jälkeen vedettiin  8x200m vetoja aina 200m kävelypalautuksilla, vauhti oli joka kerta hieman kovempi kuin edellinen ja mentiin siis minun vauhtiani. Ihan mielettömän kiva (rankka) ja vaihtelua tuova treeni. Lopuksi mentiin vielä vähän jäähdyttelyksi pari kertaa kenttää ympäri hölkötellen. Treeni 10+! 

Lauantai
Pieni 12km pyörälenkki, 42min. Mukava palauttelu torstain intervallista ja kevennystä seuraavan päivän pitkistä ajatellen :)


Sunnuntai

Viikon pitkis, 13.3km. Juoksu kulki ja sai päästellä tasaista vauhtia.
Ihana lenkki kaiken kaikkiaan. Olen kovin ylpeä myös siitä että vauhti pysyy hyvin tasaisena koko matkan!


Parasta tässä lenkissä oli kuitenkin kotiinpaluu: kotona odotti lämmitetty ulkosauna ja grillissä tirisi naudanlihapihvi, ehkä parasta palkkaria ikinä :D



Ensi viikko onkin viimeinen lomaviikko, äkkiä se kesä taas huristi ohitse! ❤️







sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kenkiin uusi nauhoitus

Uusissa Asicseissa on ollut vähän ongelmia. Tai oikeastaan minun jaloissani on ollut ongelmia kun ne on olleet kengässä.
Ongelmaa ei ole lyhyillä, 1.5h> lenkeillä mutta vähänkin pidempi lenkki niin varpaat puutuu ja pahimmassa tapauksessa olen kesken juoksun irrottanut kengän hetkeksi jotta veri lähtee jälleen kiertämään.

Herra Google tiesi kertoa että vika saattaisi olla korkeassa jalkapöydässä ja pitäisi helpottaa nauhoitusta löysäämällä. Kokeilin ja se auttoi mutta silti varpaat tuntuvat oudolta loppulenkillä.

Eräs tuttava vinkkasi että kengille on olemassa ihan oma tapansa nauhoittaa, mikäli jalkapöytä on korkea. 
Siis mitä?
Eikö niitä aina nauhoiteta samalla tavalla?
No ei. 
Kunto plussassa oli selkeä ohje ja jaan sen teillekin mikäli varpaat puutuu juostessa, tässä olkaa hyvät!KLIK!


 
Uusi nauhoitus pääsee tänään testiin, katsotaan onko apua!