sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Uusi lenkki!

Täällä landella lenkkien vaihtoehdot on aika vähissä jos tahtoo kiertää sellaisen ringin. Nyt kun lenkeille alkaa tulla pituutta lisää on lenkkivaihtojakin tarjolla enemmän. 
Tähän saakka olen juossut pääasiassa tuota yhtä metsätietä niin että jos lenkin pituus on ollut vaikka 6.5km niin olen juossut 3.25 sinne ja kääntynyt takaisin. 
5km ja 7km lenkeille on ollut valmiit ringit joten niitä olen mennyt jos määrä on niihin passannut.

Nyt löysin uuden reitin! Tai siis kuulin että tällainen reitti kulkee tuolla ja ohje tuolle reitille pääsemiseksi kuului jotenkin näin:
Siitä meirän tuvan jälkeen noin 2km ja kääntyy vasemmalle pellon keskeltä mettätie. Juokse sitä niin kauan jotta se tiä päättyy ja käänny vasemmalle ja pian tulookin teirän tupa"
Lenkki on noin yhyreksän kilometriä.

Sinne siis!

Lenkki oli mukavan vaihteleva, kivan pituinen(11.5km) ja viimeinen kilometri oli alamäkeä. Jää siis käyttöön!

Tältä siellä näytti

Alkumatkasta näkymä oli tuttu

Asfaltilla tulee juostua harvemmin, kiva lisä siis!



Kiva Peltotie! (Ja laaja lakeus..)



Metsässäkin mentiin!


Loppumatka kiritti nälkä. Alku-puuroa ja heittäydyin hurjaksi: 
11.5km kunniaksi hillosilmä.






perjantai 19. kesäkuuta 2015

Muutos suunnitelmiin

Se pilalle mennyt lenkki jäi kaivelemaan. Jäi kaivamaan niin että yön pimeinä tunteina mietin jätänkö leikin tähän. Kun olen niin hidas ja kaikkea,  edes sitä vitosta pystynyt vetämään kunnolla.

Aamulla muutaman tunnin unien jälkeen tajusin että tämä juokseminen oli vielä pari kuukautta sitten kivaa. Silloin juoksin määriä mitä silloin huvitti ja sellaista vauhtia mikä tuntui silloin hyvältä. Ilman tavoitteita, silloin puolikas oli vielä haave.

Nyt puolikas on tavoite jonka eteen juoksen ohjelman mukaan. Ohjelma on netistä napattu, ei minulle tehty. Tänään Minä koskin siihen, punakynällä. 
Tämän myötä luovuin aikatavoitteestani (02.30) puolikkaalle, olkoot se sitten seuraavan puolikkaan tavoite. 
Nyt lähdetään voittamaan matkaa ja minua, ensi kerralla aikaa.

Suttasin toisen reippaan, lyhyen lenkin yli ja vaihdoin sen tilalle toisen vähän pidemmän ja hitaamman. Lenkin, jolloin saan mennä juuri sitä vauhtia mitä haluan.
Kilometrimäärät vaihtelee viikoittain, kasvaa joka viikko. (Naurattaa nämä mun "pitkät", toisille ne kun on jotain 20km :D)
Nyt se näyttää ensiviikolla suunnilleen tältä:

Ma: vapaa
Ti: reipas 5km
Ke: uinti/pyöräily/kävely max120syke
To:pitkä hidas 8km
Pe: uinti/pyöräily/kävely max120syke
La:vapaa
Su: pitkä hidas 10km





keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Paska lenkki mutta tulipa tehtyä.

Eilen se tapahtui pitkästä aikaa.
Lenkille lähdössä venähti koska ei huvittanut lähteä.
Jalat painoi ja oli kankeat.
Edes uudet kengät ei auttaneet.
Tus-kaa.

Kilometri meni.
Toinenkin meni.
Tus-kaa.
Vauhti pysyi yllä.
Syke pysyi hyvänä.
Puolivälissä kolmatta kilometriä löin hanskat tiskiin.
Ei kulje niin ei kulje.
Mitä sitä niin mukavaa ihmistä kuin itseä kiusaamaan.
Piti kävellä vähän mutta kävelin kotiin asti.
Pohdin syitä ja seurauksia.
Päädyin huonoon, kiireellisen päivön syötyyn ruokaan joka koostui leivästä ja tortillasta. Liian vähän polttoainetta.
Liian huonosti venytelty pitkiksen jälkeen

Näitä sattuu, joskus on oltava huono lenkki jotta hyvän tunnistaa.


maanantai 15. kesäkuuta 2015

Pitkän ja hitaan lenkin merkitys mieleen

Pitkällä ja hitaalla lenkillä on suuri vaikutus ihmisen fysiikkaan. Se mm lisää sydämen iskutilavuutta,
kehoon tulee lisää hiussuonia, kehittää hapenottokykyä ja sydän vahvistuu. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka mutta olkoot se jonkin tulevan postauksen aihe.

Eilisen pitkikseni aikana mietin , miten ihanaa tämä hölkkääminen juokseminen onkaan kun sitä saa tehdä hitaasti ja rakkaudella hölkötellen. Jokaisen pitkän lenkin jälkeen itselle muistuu mieleen, miksi tämä onkaan niin kivaa!

Mun pitkät ja hitaat lenkit on edelleen siis todella hitaita, eilinenkin lenkki taittui 8,5min/km vauhdilla. keskisyke oli 153. Lähtiessäni kello oli illalla lähellä yhdeksää ja taivaalta satoi vettä. IHANA lenkkikeli, oikeasti. Mä tykkään juosta tuollaisessa tihkusateessa ja jos saisin valita niin mielummin juoksen kaatosateessa kuin 22asteen helteessä. Tuuli on toinen asia mitä inhoan. Lapsuudenystäväni polki kouluun joka aamu 4km ja huuteli tuulelle (oi,kyllä!) mitä mieleenpainuvampia loukkauksia kuten esimerkiksi "tuuli sun henkes haisoo"  ja sai tästä pontta vintata fillarilla vähän lujempaa. Täällä pohjanmaalla ku on niin aakeeta laakeeta notta tuuliki puhaltaa pikkuusen suuremmin.

Mulle on nyt kehitttynyt paha tapa tarkkailla nopeuttani mittarista, mitä teen lyhyillä, vauhdikkailla lenkeillä. Silloin se on minulle tarpeellista sillä tahdon juosta tasaista vauhtia. Eilen päätin että en kertaakaan katso vauhtia vaan tarkkailen ainoastaan matkaa ja sykkeitä. Oli ihana juosta ilman omantunnon kolkutuksia, jossa joku kuiskailee korvaasi kuinka vauhti oli tällä kilometrillä kymmenen sekuntia hitaampi kuin edellisellä kierroksella.  Hölkötellä hitaasti ja väistellä lätäköitä. Loppumatkasta astuin lätäköihin tahallaan vain kokeakseni miltä se tuntuikaan kun kenkä kastuu.

Mieli oli rauhallinen ja zen oli löytynyt. Pari miinustakin löysin itsestäni.
- Loppumatkasta mietin kuinka tätäkään iloa ei kauan kestä, pian on tiistai ja taas kovan juoksun aika, sitten ei ole kivaa.
-Otin koiran mukaan. älä tee tätä toiste jos juokset muualla kuin metsätiellä. Metsässä koira on vapaana ja nyt se oli kiinni. yritti pysähtyä ja pysähtyi vähän väliä. Piti kiristellä hampaita.

usein viimeaikaisilla matkoillani olen tehnyt mielikuvaharjoitteita tulevasta puolikkaasta. Hassua on se että ne on aina hirveän positiivisia, kuvittelen hölkötteleväni tukka hulmuten ja hymyillen. Sitä se ei varmaankaan ole.  Ehkä pitää lisätä harjoitteisiin myös kramppaavia reisiä ja vessahätää.
Miltähän juoksu maistuu tuon puolikkaan jälkeen?
Onkohan se niin kamalaa että koko juoksu jää siihen?
Pääsenköhän edes maaliin?
mitä jos puolikas osaltani peruuntuu jostain syystä, mitäs sitten?
Nyt meni jo niin ohi aiheen että palaanpas vielä vähän noihin pitkiin lenkkeihin:
niitä pitää tehdä. muuten ei ole nää kivaa.
 

torstai 11. kesäkuuta 2015

Mukavuusalueelta poistuminen

Tämä on aihe joka yllätti minut melkoisesti ja herätti ajattelemaan. 
Kun aloitin treenit puolikkaalle neljä viikkoa sitten, ensimmäisen treenin sisältö kuulosti melko helpolta:
Juokse kovaa, tasaista vauhtia 3km.
Hah! Piece of cake, helppo nakki. Mähän olenkin koittanut tätä joskus.
No en ollut. Tai en tiennyt etten ollut, tajusin sen vasta sitten sen kolmen kilometrin jälkeen. No mitä sitten olin tehnyt?
Ennen saatoin lähteä lenkille ja ajattelin että hölkätäänpäs vitonen. Hetken kuluttua saatoin ajattelin että kulkeepa hyvin!
Sitten aloin miettiä että kulkee kyllä niin 
hyvin että vedetäänkö vähän intervalleja?!
Sitten aloitin ja katsoin kohdan mihin asti vedetään täysillä, sen jälkeen sit hölkkään hiljaa et sykkeet tasaantuu ja sit taas lujaa.
No joo, aloin painelemaan kovaa. Ei vitsit tuntuu kurjalle!
Kamalan raskasta!
Hengästyttää!
Tuntuukohan jalassa kurjalle? -tuntuu!
Varmaan voin nyt jo hidastaa, ei nyt sittenkään tonne asti tarvi.
Äh, kyllä nää intervallit oli tässä. Ois pitänyt syödä paremmin nii ois voinu vetää kunnolla. 
Ja sitten hölköttelin kotiin.

Mutta siis se eka kova kolmonen.
Parinsadan metrin jälkeen vilkaisin sykemittarista matkaa ja hä, se oli vasta joku 400m. Sydän hakkasi, oksetti, hapottaako jalat? 
Mietin jo tuossa vaiheessa että onneksi enää 2.6km jäljellä. Kun 1.5km oli takana niin helpotti kun tajusin että enää puolet.
Välillä pelkäsin että pumppu pettää.
Elämäni pisimmät 3km.
Mutta mitä ajattelin sen jälkeen?
Wau! Mä tein sen! Kannatti!
No eihän se nyt niin kamalaa ollut!(oli se..)
Ja voi taivas miten ihanalta tuntui tämän jälkeen kun seuraava lenkki olikin pitkä pk-lenkki. Muisti taas miksi tästä niin tykkääkään!




Näitä vauhtitreenejä kun juoksee,Sitä joutuu oikeasti menemään mukavuusalueen ulkopuolelle. Ne vaan on minulle oikeasti helpompia kun sen on etukäteen suunnitellut ja se on ohjelmassa. 3km ja sitten se on siinä. Silloin kun kesken lenkin päätti juosta pienen palan lujempaa, oli helppo huijata itseään koska rauhalliselle lenkillehän mä lähin.
Mä olen yrittänyt pysyä tiukkana tuon ohjelman kanssa, jos ohjeessa sanotaan että 4.5km vk-treeniä niin minä menen 4.5km juosten ja vaihdan kävelyyn kun 4.5km on täynnä.
Miksi niin?
Siksi että mä olen ehkä maailman paras Riman alittaja! Jos mä alkaisin luistaa nyt meenkin vaan 2kilsaa niin luistaisin takuulla myöhemminkin. Pysyn siis lujana, ainakin vielä!

Tänään olisikin vuorossa 5km vk-lenkki. 
Kivaa? Saa nähdä ;)

Tervettä päivää ja sitä rataa

Niinhän siinä kävi että kengät joutaa vaihtoon.

Kävin tiistaina reippailemassa vanhoilla elloksillani maksimitreenin juosten 4km mahdollisimman lujaa, mutta kuitenkin pyrkien tasaiseen vauhtiin. Keskisyke oli 174, maksimi 191. Vauhti oli minulle hyvä, monille muille hidas eli menin 7.1-7.3min/km.Tähän nyt on pakko sen verran puolustaa vauhtiani että lujempaakin olisin päässyt mutta en luottanut että se vauhti kantaisi koko matkaa.
Keskiviikko aamuna vasemmalla jalalla ei kyennyt astumaan, kipu vihoitteli ulkosyrjässä ja pikainen paniikkimainen googlaus vihjaili Marssimurtumaa.  No ei ollut marssimurtuma, kipu alkoi niin yllättäen ja nyt torstaina alkaa jo helpottaa.

Sain hyvän venytysvinkin vaivaani eli hyvä venytys jalkapöydälle:
Aseta (iso) pyyhe rullattuna lattialle ja mene istumaan polviesi päälle. Aseta rullattu pyyhe jalkapöytiesi alle ja anna venyä, venyttää myös kivasti säären etuosaa ja helpottaa penikkavaivaakin jota mulla välillä tulee.
Kiitos meidän 6veelle mallinnuksessa!
Tämä on siis se perusidea kuinka minä tämän ymmärsin, tässä kuvassa ei nyt varsinaisesti venytetä mutta saitte varmasti ideasta kiinni!


Tällä venytyksellä, itse suoritetulla jalan hieronnalla , painelulla ja vääntelyllä, koholla ja kylmällä vaiva on nyt 24tuntia myöhemmin jo parempi muttei kuitenkaan vielä ohi. Tämän päivän juoksu jääkööt siis väliin, keksin ehkä muuta liikuntaa. Ehkä.

Keskiviikon kävelylenkki vaihtui 19km pk-pyöräilyyn miehen kanssa, kivaa oli! ❤️

Jokatapauksessa kengät lähtee vaihtoon mahdollisimman pian. 

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Auttaako itku kun ylipainoinen juoksee?

 Niin, siinäpä se.
Kun tavoitteena on juosta (hölkätä) Tampereella elokuun lopussa puolimaraton.


Painoa on sen 10kiloa liikaa, pituutta sen verran että 160cm tulee kun oikein ryhdissä seisoo.

Tykkään hölkätä, olen tehnyt sitä nyt 1.5vuotta, siinä samassa ajassa on tosin laskettuna kuopuksemme raskausaika jolloin enimmäkseen kävelin. 
Mutta jotain kertonee se että "juoksu" vauhtini on pitkällä hitaalla lenkillä 8.30min/km ja reippaasti olen koittanut juosta nyt 4-4.5km lenkkejä joissa keskinopeus on 7.2-7.5min/km


Sen lisäksi että painoa on liikaa, nopeutta on liian vähän. Järjellä ajateltuna kun ensimmäistä vähentää niin toinen lisääntyy. Hope so! Noh, kun tavoitteena on panostaa juoksuun niin pakko sitä on myös katsoa mitä suuhunsa laittaa.

Olen juossut tavoitteellisesti nyt kolme viikkoa. Nyt on maanantai ja starttaa viikko 4. Viikko 3 meni penkin alle koska vietin viikosta 78.5% sairaalassa kuopuksen kanssa joten viikko 4 onkin viikko 3 sisällöltään mutta numerona viikko 4. Oliko sekavaa? Oli. Juoksuohjelma on 12viikkoinen mutta sovellan sitä niin että minulla on kolme viikkoa jolloin kertaan jonkin viikon ohjelman, täten ohjelmasta tulee 15 viikkoinen ja se päättyy ensimmäiseen juoksutapahtumaan!

Tavoite on 11viikon kuluttua oleva Tampere maraton jossa juoksen elämäni ensimmäisen puolikkaan. Tavoitteena on juosta matka niin etten ole viimeinen.
Siinä on tavoitetta kerrakseen, oikeasti. 
No on mulla pieni aikatavoitekin mutta se olisi typerää kirjoittaa tähän koska olen oikeasti aika skeptinen senKIN suhteen.

Juoksua on tarkoitus tehdä kolmesti viikossa ja siihen pääkle pari kertaa jotain muuta kuten pyöräilyä tai uintia. Tai kävelyä.
Yksi juoksu on lyhyt ja nopea
Toinen juoksu juostaan joko ripeähkösti tai intervallityylisesti. 
Kolmas on piiiitkä ja hidas. Olen nyt pitkässä. Piiiitkään on vielä matkaa.

Varusteet. Oo varusteet!
Mä haluaisin olla varusteurheilija mutta ku en oo. 
Mä tykkään ostella vaatteita lapsille mutta silloin kun itselle pitäisi jotain ostaa alan nuukailla.
Kengät on kyllä ihanat ja just hyvät mun jalkaan! Näissä kävi tuuri sillä ne on Elloksen kengät, alesta ja niin hyvät just mulle!
Sellainen juomavyö pitäisi löytää kunnollinen, mulla on Prismasta ostettu vyö jossa on 2kpl 0.25l pulloa ja kummankin korkki falskaa.