Lähtö tapahtui 2h maratoonareiden jälkeen. Meitä oli yllättävän iso joukko lähtijöitä pienessä tapahtumassa, samalla toki lähtivät 7km juoksijat ja me jotka ajateltiin viihtyä matkalla vähän pidempään. Otin paikalta kuvia ja soitin vielä kotiin, kerroin että jännittää. Kovasti kotona vaikutti olevan luottavainen kannustusjoukko <3
Oltiin päätetty pyrkiä aikaan 2.50 ja sekään ei ollut todellakaan selvää että siihen päästään. Yksi kierros oli 7km eli kierroksia mentiin siis kolme.
Ensimmäisen kierroksen meidän mukana juoksi myös ystäväni isosisko. Hän lähti juoksemaan 7kilometrin juoksua, ihan mieletön nainen! Viisi vuotta sitten hän sai synnytyksen jälkeen epilepsiakohtauksen joka halvaannutti toisen puolen kokonaan ja nyt hän oli meidän kanssa juoksemassa, ajatelkaa!
Eka kierros meni superkevyesti, ystäväni kanssa puhuttiin paljon ja osaltamme yritettiin pitää tämä sisko meiningissä mukana. 3.5kilometrin kohdalla nappasin lasin vettä ja matka jatkui. Sää oli ihana! Aurinko välillä pilkisti pilvien välistä ja välillä kävi kevyt tuuli. Veikkaisin lämpötilaksi +20, ihan kiva kun ei ollut liian kuuma!
Kierros tuli täyteen, viimeisen sadan metrin kohdalla me lähdettiin uudelle kierrokselle ja sisko juoksi maaliin, taputettiin ja kannustettiin. Tässä vaiheessa otettiin taas juomat, lasi urkkajuomaa ja lasi vettä.
Toinenkin kierros sujui hyvin, mä en kestä miten ihania toi maratonväki on! Aivan ihanan kannustavaa ja tsemppaavaa! Ihania!
10.5km kohdalla oli taas piste, urheilujuomaa ja vettä taas, olo oli edelleen hyvä ja kevyt. Luottavainen. Juttu luisti, aurinko paistoi ja kevyt askel vaan rullasi eteenpäin. Taisin ihan ääneen sanoa että menee kevyesti, pelottavan kevyesti.
14kilometriä tuli täyteen, kaverin isä kysäisi voinut maalialueella samalla kun hörpittiin juomapisteeltä juomia. Taisin heittää että että ei oloja, joten vointi on ollut edelleen hyvä.
Viimeiselle kierrokselle lähdettiin luottavaisina, oltiin pari minuuttia pelattu aikaa sisään just in case, tiedettiin ja puhuttiinkin viimeisestä kierroksesta mentaalikierroksena. Jossain vaiheessa askel alkoi painaa, ehkä jossain 17kilometrin kohdalla? Kauhea jano ja tuntui ikuisuudelta päästä juomapisteelle joka oli 500'metrin päässä! Tuli se sieltä, naiset kysyi että joko ollaan kohta maalissa ja mikä fiilis? Kerroin että nyt enää viimeiset 3.5km ja ollaan jo pisteessä "ei enää ikinä". Seuraava kilometri oli tus-kaa! Mulla alkoi nestehukka oireet vaivata; oksetti ja oli kylmä. Sanoja ei enää vaihdettu, nyt vaan painettiin eteenpäin. Mietin mielessäni jäljellä olevaa matkaa ja vertasin sitä omaan kotilenkkiin että missä kohtaa sitä oltaisiin nyt jos sillä lenkillä olis. Iho oli kananlihalla ja kokoajan järkyttävä jano, nihkeä hiki ja alkoi ehkä vähän heikottaa. Puhuttiin että ei ainakaan täysmatkaa ikinä.
Viimeinen kilometri tuntui ikuisuudelta, stadioni näkyi ja kuului mutta ei tuntunut lähestyvän ikinä.
Taidettiin luvata että nyt vaan vedetään maaliin ja sitten kunnon palauttelut.
Stadionille saavuttiin ja mulla taas nousi kyyneleet silmiin. Kuului taputusta ja jostain kummasta viimeiselle sadalle metrolle löytyi vielä joku hullu loppukiri.
Ihan hullua! Me tehtiin se! Voittajia! Aika oli 2.50 eli aika hyvin laskettu vauhti!
Maalissa monta lasillista mehua naamaan, istumaan ja puhelua kotiin. Olo oli yllättävän hyvä, pientä heikotusta ja juoma tuntui ikävältä mahassa.
Jätettiin nälän ja olon takia palauttelut väliin ja suunnattiin makuunin kautta syömään. Kanapastaa ja kotikaljaa ja olo alkoi kohentua.
Kotona odotti lapset ja mies, lämmin ulkosauna ja mulle oli tehty ihan oma vihta! Illasta join paljon vettä ja söin yksin kaikki irtokarkit ihan hyvällä omalltunnolla. Iltapalaksi vielä kaurapuuro raejuustolla ja menin nukkumaan.
Yö olikin sitten täynnä oloja, palelti ja seuraavassa hetkessä hikosin märkänä. Pian taas palelin.
Aamulla olo oli jo normaali, tämä päivä on menty pitkillä päikkäreillä ja kävin vähän palauttelemassa kävellen koiran kanssa. Ruokahalua ei oikein ole mutta olen yrittänyt syödä.
Se eienääikinä muuttui jo yhdeksi polkujuoksukympiksi, syksyn puolikkaaksi ja jossain vaiheessa kesää ajateltiin juosta ihan aikaa vastaan kymppi.
Olo on ihan mieletön! Mä tein sen, ei askeltakaan kävelyä kuten ekalla kerralla. Ihan rehellisesti juoksin hitaasti koko matkan! Olo on niin loistava, voittajaolo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti