Lenkille lähdössä venähti koska ei huvittanut lähteä.
Jalat painoi ja oli kankeat.
Edes uudet kengät ei auttaneet.
Tus-kaa.
Kilometri meni.
Toinenkin meni.
Tus-kaa.
Vauhti pysyi yllä.
Syke pysyi hyvänä.
Puolivälissä kolmatta kilometriä löin hanskat tiskiin.
Ei kulje niin ei kulje.
Mitä sitä niin mukavaa ihmistä kuin itseä kiusaamaan.
Piti kävellä vähän mutta kävelin kotiin asti.
Pohdin syitä ja seurauksia.
Päädyin huonoon, kiireellisen päivön syötyyn ruokaan joka koostui leivästä ja tortillasta. Liian vähän polttoainetta.
Liian huonosti venytelty pitkiksen jälkeen
Näitä sattuu, joskus on oltava huono lenkki jotta hyvän tunnistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti