Salaisuus

Pyydän teitä,
lukekaa Aale Tynnin Rohdinmekkoballadi,
niin kerron sen jälkeen tarinan,
jonka nimenä voisi olla äitiysmekkoballadi
ja joka voisi alkaa:
Ja äitiysmekko yllään oli vaimosella,
joka tuli klinikkaan synnyttämään
yhdeksättä lastaan.
Hän tuli kaukaa järvien ja metsien takaa
ja oli niitä, jotka tulevat taas ja taas.

Vaikka siellä sipistiin ja supistiin,
hän käveli rohkeasti kuninkaan luo
ja sopeutui hovitapoihin.
Mutta kun häneltä kysyttiin yhä uudestaan:
Mitenkä te luulette jaksavanne?
Ettekö yhtään ajattele?
Montako te vielä aiotte?
Eikö nyt oltais järkeviä?
hän vaikeni
aivan kuin olisi ajatellut:
Ei, kuningas, et kaikkea tiedä.

Näin hänen katsovan miehensä
ja kahdeksan lapsensa kuvaa
ja hymyilevän.
Ja hän halusi pian takaisin maahansa,
missä hän voi vapaasti itkeä ja nauraa
ja missä on kevyt kulkea.

Kuulin hänen laulavan sille yhdeksännelle
vanhasta kehtolaulusta:
"Taivahast'on lapsi tullut, taivahan tulen kisoista,
Luojan lemmen leikinnöistä, ei vahingon valkeoista"

Hän kiitti ja lähti  kääröineen omaan maahansa.
Minä näin hänen kulkevan äitiysmekossaan
ja tiesin hänen unohtavan neuvot kuninkaan.
Minä ikkunasta katsoin ja kauan vaikenin
ja sanoja kehtolaulun minä hiljaa muistelin.

-Pirkko Liisa Linjama

Jostain puskista, ihan yllättäen.
Meille tulee kevät vauva.
Minä kun ihmettelin loppukesän korkeita sykkeitä ja väsymystä.
Se olikin vauva.
Jo pitkälle kasvanut ja kehittynyt.
Minussa.
Aikamoista.
Kyllähän minä tiedän miten niitä lapsia tulee. Jotenkin vain ajattelin että ei meille enää tule, oli niin pitkä väli edelliseen. Tai no,  kaksi vuotta. Ei se ole pitkä mutta meille se väli on pitkä. 2v4kk tulee ikäeroa. Hassua!
Huhtikuussa meitä on sitten minun ja mieheni lisäksi kahdeksan.
Se on paljon se.
Ihanan paljon.

Blogohiljaisuus on johtunut ihan vain rikkinäisestä puhelimesta ja kamersttomasta sijaispuhelimesta. IPhone ei tullut kuntoon joten hain toisen. En yhtä hyvää mutta paremman kuin tuo väliaikainen. Nyt tuli raja kun siinä lakkasi whatsapp toimimasta.

Täällä ollaan taas. Bloggaamassa.

Ihan niinku ohitin!

Tänään kävin testaamassa kymmenen kilometrin jouksua ihan juoksutapahtumassa.  Kaverina mulla oli taas mukana Jenni.  Juostiin 10kilometrin kierros Vaasan lähellä Stundarsissa, puitteet oli mahtavat vaikka vettä tuli kuin Esterin sieltä.

Pukeutuminen +15asteeseen ja jäätävään tihkusateeseen oli itsessään jo niin mielenkiintoista että äitinikin tämän shown nähdessään alkoi muistella teinivuosiani. Päädyin pitkiin trikoisiin (en edes omista täyspitkiä lyhyempiä) ja tekniseen paitaan.  Mukaan pakkasin just in case myös Socin teknisen takin ja toki vaihtovaatteet vaikka matkaa kotiin oli vain 30km.

Alkuun jännitti että olenko lähdössä vähän liian rennosti, henkseleitä paukutellen, matkaan.  Huomasin ajattelevani matkaa vain kymppinä. Matkaa tulee kunnioittaa jos mielii sen selvittää.

Joka tapauksessa jokin oli mennyt nappiin sillä tavoite aloitettiin hyvin jq sain itselleni ajan jonka jopa voin ihan tunnustaa! Täten kerrottakoon että tämän hetkinen ennätykseni 10km on 1.07.29 . Ja hauskintahan tässä oli se että nyt otettiin niitä selkiä, eli ohiteltiin kuulkaas kuusi juoksijaa. Se on hyvin se. Kerta se on ensimmäinenkin ja oi voi että se tuntui hyvältä!

Ps. Ostin sitten itselleni maantiepyörän ja voin kertoa että olwn koukussa. Ensimmäisellä viikolla kilometrejä tuli 160, tämän viikon on sadellut niin vähän iisimmin olen ottanut.

Yksi yö vielä!

Loma, se on ihan just täällä. Ihan jo huutelee oven takaa että on pian meillä. Loma! 2.5kk pelkkää aurinkoa ja hyvää mieltä, stressittömyyttä ja naurua! 

No, ehkei se ole ihan noin ihanaa mutta kyllä kuulkaa tulee tarpeeseen! 

Vaikka mä olen kotiäiti niin kyllä on juhlaa kun noilta isoilta loppuu koulu ja ne jää lomalle. 

Aamuista poistuu ainakin nämä 

-herää jo, myöhästyt pian! (x3695)

-HERÄÄ!!!(x32)

-no niin, älä tuo peittoa keittiöön

-älä ärsytä veljeä/siskoa

-älä katso sen päälle!

-ai miten niin ei ole mitää syötävää?

-älä puhu niin lujaa ettei pienet herää(x28484930)

-myöhästyt pian

-miten niin et jaksa polkea? 

-en kyllä vie!

-se pääsee taksilla niinku sinäkin pääsit kaksi ekaa vuotta!

-ai uintia/eväsretki/pyöräretki?Missä sun uikkarit/eväät/kypärä on?

-heippa!

-älä tuu kengillä sisälle!

-hei sun reppu jäi! 

-heippa!

-ai vessaan? Joo, ei kengillä!!!

-heippa!!

Ja iltapäivistä nämä...

-Ootko jo tehny läksyt?

-ne läksyt?

-meneppäs tekemään ne läksyt!

-ei ennen kuin ne läksyt on tehty!

-LÄKSYT!!!

...

Mä oon pian niin lomalla! 

Me tullaan tekemään kaikkea ihanaa, ihan ilman aikatauluja. Lomalomaloma

Seinämaraton 2016, 1/2maraton

Pelipaikalla oltiin ajoissa. Ehdittiin nähdä maratoonareiden lähtö ja tehdä viimeiset suunnitelmat.
Lähtö tapahtui 2h maratoonareiden jälkeen. Meitä oli yllättävän iso joukko lähtijöitä pienessä tapahtumassa, samalla toki lähtivät 7km juoksijat ja me jotka ajateltiin viihtyä matkalla vähän pidempään. Otin paikalta kuvia ja soitin vielä kotiin, kerroin että jännittää. Kovasti kotona vaikutti olevan luottavainen kannustusjoukko <3

Oltiin päätetty pyrkiä aikaan 2.50 ja sekään ei ollut todellakaan selvää että siihen päästään. Yksi kierros oli 7km eli kierroksia mentiin siis kolme.
Ensimmäisen kierroksen meidän mukana juoksi myös ystäväni isosisko. Hän lähti juoksemaan 7kilometrin juoksua, ihan mieletön nainen! Viisi vuotta sitten hän sai synnytyksen jälkeen epilepsiakohtauksen joka halvaannutti toisen puolen kokonaan ja nyt hän oli meidän kanssa juoksemassa, ajatelkaa!

Eka kierros meni superkevyesti, ystäväni kanssa puhuttiin paljon ja osaltamme yritettiin pitää tämä sisko meiningissä mukana. 3.5kilometrin kohdalla nappasin lasin vettä ja matka jatkui. Sää oli ihana! Aurinko välillä pilkisti pilvien välistä ja välillä kävi kevyt tuuli. Veikkaisin lämpötilaksi +20, ihan kiva kun ei ollut liian kuuma!
Kierros tuli täyteen, viimeisen sadan metrin kohdalla me lähdettiin uudelle kierrokselle ja sisko juoksi maaliin, taputettiin ja kannustettiin. Tässä vaiheessa otettiin taas juomat, lasi urkkajuomaa ja lasi vettä.
Toinenkin kierros sujui hyvin, mä en kestä miten ihania toi maratonväki on! Aivan ihanan kannustavaa ja tsemppaavaa! Ihania! 

10.5km kohdalla oli taas piste, urheilujuomaa ja vettä taas, olo oli edelleen hyvä ja kevyt. Luottavainen. Juttu luisti, aurinko paistoi ja kevyt askel vaan rullasi eteenpäin. Taisin ihan ääneen sanoa että menee kevyesti, pelottavan kevyesti.

14kilometriä tuli täyteen, kaverin isä kysäisi voinut maalialueella samalla kun hörpittiin juomapisteeltä juomia. Taisin heittää että että ei oloja, joten vointi on ollut edelleen hyvä.

Viimeiselle kierrokselle lähdettiin luottavaisina, oltiin pari minuuttia pelattu aikaa sisään just in case, tiedettiin ja puhuttiinkin viimeisestä kierroksesta mentaalikierroksena. Jossain vaiheessa askel alkoi painaa, ehkä jossain 17kilometrin kohdalla? Kauhea jano ja tuntui ikuisuudelta päästä juomapisteelle joka oli 500'metrin päässä! Tuli se sieltä, naiset kysyi että joko ollaan kohta maalissa ja mikä fiilis? Kerroin että nyt enää viimeiset 3.5km ja ollaan jo pisteessä "ei enää ikinä". Seuraava kilometri oli tus-kaa! Mulla alkoi nestehukka oireet vaivata; oksetti ja oli kylmä. Sanoja ei enää vaihdettu, nyt vaan painettiin eteenpäin. Mietin mielessäni jäljellä olevaa matkaa ja vertasin sitä omaan kotilenkkiin että missä kohtaa sitä oltaisiin nyt jos sillä lenkillä olis. Iho oli kananlihalla ja kokoajan järkyttävä jano, nihkeä hiki ja alkoi ehkä vähän heikottaa. Puhuttiin että ei ainakaan täysmatkaa ikinä.
Viimeinen kilometri tuntui ikuisuudelta, stadioni näkyi ja kuului mutta ei tuntunut lähestyvän ikinä.

Taidettiin luvata että nyt vaan vedetään maaliin ja sitten kunnon palauttelut.
Stadionille saavuttiin ja mulla taas nousi kyyneleet silmiin. Kuului taputusta ja jostain kummasta viimeiselle sadalle metrolle löytyi vielä joku hullu loppukiri.
Ihan hullua! Me tehtiin se! Voittajia! Aika oli 2.50 eli aika hyvin laskettu vauhti!

Maalissa monta lasillista mehua naamaan, istumaan ja puhelua kotiin. Olo oli yllättävän hyvä, pientä heikotusta ja juoma tuntui ikävältä mahassa.
Jätettiin nälän ja olon takia palauttelut väliin ja suunnattiin makuunin kautta syömään. Kanapastaa ja kotikaljaa ja olo alkoi kohentua.

Kotona odotti lapset ja mies, lämmin ulkosauna ja mulle oli tehty ihan oma vihta! Illasta join paljon vettä ja söin yksin kaikki irtokarkit ihan hyvällä omalltunnolla. Iltapalaksi vielä kaurapuuro raejuustolla ja menin nukkumaan.
Yö olikin sitten täynnä oloja, palelti ja seuraavassa hetkessä hikosin märkänä. Pian taas palelin.
Aamulla olo oli jo normaali, tämä päivä on menty pitkillä päikkäreillä ja kävin vähän palauttelemassa kävellen koiran kanssa. Ruokahalua ei oikein ole mutta olen yrittänyt syödä.
Se eienääikinä muuttui jo yhdeksi polkujuoksukympiksi, syksyn puolikkaaksi ja jossain vaiheessa kesää ajateltiin juosta ihan aikaa vastaan kymppi.

Olo on ihan mieletön! Mä tein sen, ei askeltakaan kävelyä kuten ekalla kerralla. Ihan rehellisesti juoksin hitaasti koko matkan! Olo on niin loistava, voittajaolo!

Valmistautuminen puolimaratonille

Tässäkin asiassa on ainakin kahta koulukuntaa. Toisten mielestä puolikkaalle ei tarvitse sen kummemmin valmistautua , toiset (minä myös) taas ovat sitä mieltä että valmistautuminen on järkevää. 

Mä en tiedä onko näillä mun valmistumiselle fyysistä merkitystä mutta selkeä vaikutus sillä on omaan mentaalipuoleen.

 

Juoksu on lauantaina. Ma-ke treenasin normaalisti (pl raskaat jalkatreenit) torstaina pidin vapaan, tänään perjantaina käyn tekemässä kevyen kävelylenkin.

Keskiviikkoon asti söin normaalisti, torstaina siirryin plussakaloreille. Lisäsin ruokavalioon hieman lisää riisiä, otin välipalaksi banaanin ja jälkkäriksi hedelmiä, join pari lasia maitoa päivässä. Vettä juon normaalistikin sen 2.5-3l/pv joten siihen ei tarvinnut satsata.

Perjantaina aamupalalla söin vähän ennemmän puuroa kuin normaalisti, laitoin vähän enemmän raejuustoa, lasi maitoa. Lounaalla kalakeittoa, kurkkua ja jälkkäriksi appelsiini. Vähän päikkäreitä ja lepoa. Välipalalla kahvia, rahkaa mustikoilla ja banaanilla, pari riisikakkua salaatilla ja juustolla.  Protskupatukka kaupassa nälkään. Päivällisellä ranskalaisia ja nakkeja, vihanneksia. Pari irtokarkkia. Iltapalana Alku-puuroa.

Plussakaloreille siirtyminen pariksipäiväksi on aika helppoa ja niiden lisääminen yllättävän simppeliä. Sisällöllä kuitenkin on väliä; 2riviä valkosuklaata tuo saman määrän kaloreita kuin esimerkiksi 2purkkia maitorahkaa tai kolme keskikokoista appelsiinia. 

Syöminen on ehkä parasta ikinä joten mä sijoitan mun plussat viisaasti niin että saan syödä mahdollisimman 

paljon, heh. Toki tuolla oli ne kahdeksan irtokarkkia jotka oli vähän sellainen turha mutta tulipa nekin nyt maistettua. 

Valmistautuminen kruunattiin kävely/hölkkä lenkillä koirien kanssa metsässä, nyt vain painellaan sänkyyn ja toivotaan pikaista unta.

Ps. Mähän onnistuin sitten melkein mokaamaan tämän osallistumisen. Ajattelin että just in case etsin maratonmaksun kuitin. No enpä löytänyt. Tajusin että olen ilmoittautunut mutta en maksanut tapahtumaa, hienoa Sanna!

Onneksi, onneksi sivuilta löytyi yhteystiedot ja itkukurkussa kerroin mitä on tapahtunut. (Ennakkoilmoittautuminen päättyi 4.5, huomenna olis vielä voinut ilmoittautua uudestaan mutta paikalla piti olla jo 11.00 kun puolikkaan startti on 14.00). Puhelimessa mukava mies kertoi ettei ole mittään hätää, maksele nyt ja ota kuitti mukaan. 

Ihanaa! 

Revanssin aika.

Mulla on tuolla varmaan kaksikymmentä blogipostausta valmiina joista puuttuu vain kuvat. Tämänkin tekstin olen kirjoittanut ensimmäisen kerran kaksi viikkoa sitten, kirjoitan nyt uudestaan ja lisään kuvia Jotka eivät aiheeseen kuulu. Anteeksi.

Kolme yötä. Kolme yötä puolimaratonin revanssiin. 

Alunperin ajatuksena oli "sitten ens vuonna" juosta tavoitteellisesti parempi aika. No, se ens vuosi tulikin yllättävän nopeasti ja tässä välissä oli pari muuttujaa kuten esimerkiksi talvi, liukkaus ja motivaatiopula. 

Tavoitetta siis täytyi muuttaa ja se muuttui nyt sellaiseksi että lähdetään tekemään sitä kuuluisaa omaa juoksua, pyritään pääsemään maaliin paremmassa voinnissa kuin viimeksi ja mielellään alle kolmeen tuntiin. 

Syksyllä oli puhetta lähteä sitten taas Tampereelle tekemään oikeasti kunnon revanssi, aikatavoitteineen. Niin ja kesällä lähdetään tekemään hyvää aikaa kympille.

Jossain välissä tähän puolikkaaseen oli aikaa kolme kuukautta. Silloin mä kovasti suunnittelin kuinka ensi viikolla aloitan tavoitteellisen lenkkeilyn. Kuten arvata saattaa sitä ensiviikkoa ei tullut koskaan. Piti ottaa käyttöön plan B ja tehdä testijuoksu kaksi viikkoa ennen h-hetkeä. Kävin kokeilemassa jaksaisiko sitä hölkötellen 11kilometriä.  No jaksoihan sitä! Tokikaan tuo 11kilometriä ei ole sama kuin 21.1km, mutta antoi toivoa kuitenkin. 

Vauhti ei ollut vieläkään päätä huimaava MUTTA edistystä on talven aikana tapahtunut, vaikka lenkit on olleet 4-7km max kaksi kertaa

 viikossa. Tokihan tässä talven aikana on tullut tehtyä kaikenlaista liikuntaa 5-6krt/vko ja painokin on tippunut 21kiloa. 

Vielä syksyllä mukavalla vauhdilla juostuun kymppiin meni  pääsääntöisesti 1.30h. Nyt kun testasin tuon pidemmän lenkin niin kymppi meni aikaan 1.19 ja edelleen mentiin mukavalla vauhdilla.

Tein maanantaina myös yhden virhearvioinnin. Ihan vain muistutuksena itselleni kirjoitan että tuon toisen puoliskon kanssa juostu hidasvauhtinen pk-lenkki ei välttämättä ole sama kuin yksin juostu hidasvauhtinen pk-lenkki. 

Silloin kun mies harppasi yhden juoksuaskeleen minä otin kolme. Tälläinen persjalkainen, venyttäen 161cm pitkä hukkapätkä ei vastaa samaa kuin 182cm jänis. Tultiin 5kilometrin lenkki 7minuuttia nopeammin kuin olen ikinä yksin tullut. Seitsemän minuuttia on oikeasti paljon noin lyhyelle matkalle ja vertaan tässä omaa edellistä parasta aikaani.

Maanantaina luovuin pk-lenkin ajatuksesta ensimmäisen viiden metrin jälkeen, keskisyke oli kevyt 172 ja max 185. Olipa lenkki! Mutta tiedänpä nyt kenet pyydän mukaani seuraavalle vauhtikestävyyslenkille, ainakin vauhti on taattu.

Revanssista sitten sunnuntaina, saa nähdä miten akan käy.

Mää haluun patikoimaan!

Haaveilen aika monesta asiasta. Jos nyt jätän tästä pois ne perusasiat joista moni haaveilee, kuten esimerkiksi kesämökistä,   Terveydestä, rahasta, etelänmatkasta ja päiväunista.

Mä haluan patikoimaan!

Mä haaveilen parin päivän patikointiretkestä. Sellaisesta että pakkaisin rinkkaani makuupussin, evästä, taskulampun ja ensiaputarvikkeita. Ottaisin miehen mukaan. Maisemien pitäisi olla kivat ja retken sellaisen ympyrä jossa kuljettaisiin pisteestä A pisteeseen B ja C ja palattaisiin pisteeseen A. 

Ei ihan kotikonnuilla vaan jossain 100-300km päässä. 

Sellainen tekemisen meininki ja reitillä pitäisi olla joku lato/laavu jossa voi yöpyä ja laittaa ruokaa. 

Me lähdettäis aamulla ajamaan ja oltais iltapäivällä pelipaikalla. Otettais takapenkiltä rinkat ja vielä tarkistettaisiin  että kaikki on mukana. Paljonkohan vettä pitäisi olla tuollaiselle 3päivän reissulle? Miten ne pakataan ettei käy liian raskaaksi? 

Kiristettäisiin rinkan hihnat ja lähdettäis kävelemään. Olis vähän lämmin ja kivat pitkospuut ja polut. Kiviä. 

Kenkä ehkä vähän hiertäisi ja laitettais laastaria. Pysähdyttäis keittämään laavulle ruokaa ja laitettais pannukahvit. 

Linnut laulaisi ja aurinko paistaisi. Olis vähän hyttysiä muttei liikaa. Oksat narahtelisi jalkojen alla, nenässä tuoksuisi sammal. Jossain vois ehkä kohista vähän koski tai puro solista. 

Löydettäisiin hyvä yöpymispaikka ja otettais iltapalan ja pannukahvin lisäksi vähän fazerin sinistä ja istuttaisi vierekkäin. Kuunneltaisiin ääniä ja hihiteltäis ku pikkulapset. 

Syötäisiin vähän lisää suklaata ja pussattais.

 

Oltais niinku tiimi, patikkatiimi. 

Riisuttais yöpuulle, hoidettais vähän jalkoja päivän kävelyltä ja käytäis nukkumaan. Puhuttais vähän lapsista, menneistä ja tästä päivästä. Huomisestakin. Kerrottais kuinka kivaa meillä on, kuinka kannatti lähteä. 

Patikointia vielä päivä ja nukuttais toinenkin yö. Palattaisiin kotiin ja päätettäis että taas kyllä mennään!

Me toteutetaan tämä tässä tänä kesänä tai syksynä, siitä tulee niin kivaa! Me ollaan tuon miehen kanssa ihan huikea reissutiimi, nautitaan toistemme seurasta.

Vielä kun löytäis sen hyvän reitin!