Jännitti.
Mitä jos oonkin niin kauheen hidas?
Mitä jos alan juoksemaan liian lujaa ja koko matka on tuskaa?
Mitä jos en pysty puhumaan?
Sunnuntai illaksi sovittiin treffit puoli yhdeksäksi. Mun aikataulut petti heti alkuunsa, puoli yhdeksältä olin kotivaatteissa laittamassa 3v:tä nukkumaan ja 4v keksi pohtia syvällisiä ( kuten mitä tapahtuu jos kaikki maapallon ihmiset kuolee..)
Yhdeksältä päästiin lähtemään. Ja se lenkkihän oli ehkä parasta ikinä? 11.5km meni kevyesti, kertaakaan en miettinyt paljonko jäljellä, sattuuko johonkin ja mitähän tuokin ohiajaja minusta ajatteli.
Ehei, minä vaan hölköttelin ja puhuin, en väsynyt normaalia enempää ja vauhti pidettiin maltillisena. Matkalla koin monta kertaa ahaa-elämyksen jolloin huomasin kuinka pitkästi ollaan jo tultu.
Kokosin mpari vinkkiä mitä pidin tärkeänä kun lähdetään juoksemaan kaverin kanssa.
*tee ensimmäiset lenkit pitkinä hitaina. Helpottaa kummasti lenkkiä kun on kaveri mukana.
*kerro rehellisesti vauhtitavoitteesi, Pyri pitämään vauhti tasaisena.
*jos jokin paikka kremppaa, sano se.
vaikka olettekin samalla juoksulenkillä niin kaveri ei tunne sinun jalkojasi.
*nauti!
Tämä lenkki ja se fiilis tuli kyllä niin hyvään saumaan! Takana oli viikon kesälomareissu-tauko juoksusta ja sen jälkeen juostu hirveän tuskainen vitonen.
Juoksuinto palasi takaisin ja palkitsinkin itseni maanantaina uusilla juoksuhousuilla, -paidalla ja urheiluliiveillä sekä pinkillä lippiksellä. Olikin kiva päästellä maanantai-illan lenkki uusilla kuteilla, ihan kuin olis kulkenu vähän paremmin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti